Passion Adventure

Passion Adventure
kuvaaja Riitu Kerola

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Muhoksen excursio duo

Tänä vuonna tiimimme päätti tehdä muutaman tutustumisreissun yhteistreenien merkeissä kisamaastoihin Muhoksen tuntumaan. Spekulaatiot mahdollisista reittivalinnoista ovat velloneet kohta vuoden verran. Tiimimme "analyytikko", Niina, on selannut karttapaikkaa ahkerimmin ja luotamme hänen suunnistustuntumaansa jo aikatavalla. Niinalla tuntuu todellakin olevan hommaan se ylimääräinen aisti, joten ennakolta on käyty tutustumassa muutamaan meidän mielestä "kuumaan" mahdolliseen kohteeseen.

Ensimmäisen reissun teimme Sannan kanssa kaksin, koska Haukiputaan Jatuli Tourin päätteeksi Tytin flunssa vain paheni. Tällä hetkellä passionatar lopettelee antibioottikuuri nro 2:sta. Jätimme Jatulin kisailun kesken, koska sade kylmetti koko porukan. Tutkimme, ettei puolikuntoisen Tytin ja kahden muun jääkalikan kannate näin Geopark-kisan alla riskeerata turhia altistaen itseään sairastumisille. Jatulissa olimme maalissa ensimmäisenä reipas tunti aikaa jäljellä, jonka muut sitkeästi käyttivät vähintäänkin seikkailullisessa ilmastossa edeten uimalla tai pyöräillen, meidän jo lämmitellen saunanlauteilla. Ei ollut helpo päätös tulla aikaisemmin pois, kun pisteitä oli vielä tarjolla, mutta jälkikäteen hyvä päätös. :)


Ensimmäisellä Muhoksen reissulla jätimme autot pesäpallostadionille, paikkaan joka on ilmoitettu lähtöpaikaksi. Tarkoituksena oli haravoida Muhosjoen suistoa aina Poikajoen risteykseen asti. Pyöräilymaisemat olivat ihanaa maalaisidylliä lehmineen ja hevoskärryineen. Aurinko kimmelsi taivaalla ja keskustelu pyöri Geoparkin valmisteluissa. Pistäydyimme Mäntyrannan koulun rannassa mietiskelemässä mahdollista rantautumis- tai vaihtopaikkaa, josta jatkoimme eteenpäin Suokylän hiekkatietä kohti jokien riesteyskohtaa.














Rantaan johti kapea polku ja sademetsä-tyyppinen lehmusten peittämä rantatörmä odotti täynnä verenjanoisia pikku öttiäisiä. Pörriäisten valtakunta hyökkäsi armeijoineen kimppuumme. Suunnistustossuja käytettiin silti urhoollisesti jalassa käyden kurkistelemassa joelle tavoitteena nähdä riippusilta. ;) Ennakko-odotuksista poiketen jokiuoma ei ollutkaan kallioista. Korkeuseroista huolimatta alusta oli pehmeä pohjaista lällykköä ruskeine vesineen. Pohdimme, kulkisiko edes inkkarikanootti tuolla...olisimmeko pohjasta kiinni ja olisiko tässä kohtaa tilausta canyoneeringille tai muulle kanootin raahamiselle?! Canyoneering ehkä sitten kuitenkin Poikajoella?!?


Matkamme jatkui Muhosjoen vartta kohti luonnonsuojelualuetta. Ihana vehreä lehmusalue pörröisine asukkeineen tuijotteli vierailijoita laitumella. Laavulla kierros ja Ämmän Myllyn aluetta ihastelemaan. Takaisin päin poljimme peltojen ja soiden kautta, todeten että kesä on ehtinyt kuivattaa pahimpia soita...vaikka viime aikojen sademäärät ovat olleet kyllä kiitettävällä tasolla. Ennakolta on tiedossa, että ratamestarin tyyliin popot kastuvat heti starttiviivan jälkeen. Jos ei veteen heti rynnätä niin ihan kohta kuitenkin. Mistään "suffelin jako" reissusta ei kannata alkaa edes haaveilla. Pahinta olisi jatkuva sade ja se, ettei urheilemallakaan saa kroppaa enää lämpimäksi! Paluumatkalla kävimme vielä muutamaa mahdollista laituripaikkaa haistelemassa. Ensimmäinen reissu takana ja mukavaa spekulaatiota vähän lisää.





Toisen reissun teimme nelisin Tytin, Niinan ja Kirsin kanssa Sannan ollessa estynyt. Tällä kertaa ajelimme Isterin kosken lähelle ja kävimme katselemassa vähän Poikajoen kosken kuohuja ennen maastopyöräilyä Tuppuun. Poikajoki on yli 20 kilometriä pitkä joki Pohjois-Pohjanmaalla. Joki alkaa Utajärven Kormunkylästä itään olevilta soilta ja laskee Murronkylän kautta Muhosjokeen Muhosperällä Muhoksella. Poikajoen rotkomainen laakso kuuluu valtakunnalliseen lehtojen suojeluohjelmaanSen kasvillisuus on poikkeuksellisen rehevää edullisen pienilmaston, ravinteiden runsauden ja kosteusolosuhteiden takia. Isterinkoski tunnetaan Poikajoen tunnetuimpana nähtävyytenä. 





Tuppuun päästyämme vaihdamme suunnistuskenkiin. Tuppu on kyllä ehkä erikoisin suunnistuspaikka, missä olen ollut. Makkarajärvien ja harjujen peittämää tiheä metsä tarjoaa takuulla kokeneellekin suunnistajalle haastetta. Makkarajärvet eli juoluat ovat muodostuneet joen tai virran mutkasta, kun meanderointi on vähitellen aiheuttanut sen joutumisen erilleen. Meandereita muodostuu ajan myötä jokiin, joiden uoma on leveä ja rannat loivia. Tällaisissa joissa virran eroosio kuluttaa vain toista rantaa, ja vähitellen joki alkaa mutkitella. Osittain makkaran muotoiset järvet ovat jo kuivaneet ja suunnistus vaatii erityistä tarkkuutta, etenkin kun näkökentän peittää villinä surraavat ja pörräävät elikot. Kertakaikkisesti Muhoksen jokainen siivekäs on onnesta soikeana haistanut neljä mehukasta daamia metsässä. Ymmärtäähän sen, että sellaisesta herkusta pitää pitää tiukasti kiinni. Kolme meistä kiroilee äänekkäästi ja vuorotellen tuntuu hysteria iskevän. Kirsi on kylmähermoisena hiljaa ja tuumii, että ne eivät puhetta ymmärrä...hukkaan valuat siis nämäkin perkeleet! :) Toinen reissu kastelee meidät paluumatkalla likomäriksi. Tänä kesänä ei ole montaa lenkkiä tarvinnut heittää kastumatta. Joka ainainen ilta tässä talossa pestään ja kuivataan rapaisia kamoja.  





Kalevasta poimittiin sitten mehevää luettavaa!! Yleisörastipaikoiksi valittujen listalle olivat nousseet juurikin Tuppu ja Isterin koski. Olemme siis osuneet kutakuinkin oikeisiin kohteisiin nuuskiessamme maisemia. Loppu jää nähtäväksi...kisamestarin erikoisia odotellessa, jännittyinen sekä kauhun sekaisin tunnelmin. Henkinen tsemppi tulee tarpeeseen, joten ystävät, toverit, kaverit ja kaikki pitäkää peukut korkealla. Naisjoukkomme lähtee molemmissa sarjoissa matkaan kovin odotuksin. Yön pimeinä, hiljaisina tunteina voimaa tuo ajatus siitä, että monen monen ystävän ruudulla välkkyy erivärisiä GPS palloja Muhoksen kartalla. Saamme siitä ajatuksesta voimaa ja teemme parhaamme, jotta reitti sekä meidän pallukka kulkee tasaisen varmasti kohti maalia ja parasta mahdollista tulosta! :) Kaikkemme lähdemme sinne jättämään! 

Sitten mennään...terkkuisin, Marjo




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti