Passion Adventure

Passion Adventure
kuvaaja Riitu Kerola

tiistai 29. joulukuuta 2015

Seikkailuvuoteni 2015

Vuotta on vielä muutama tehokas treenitunti ja –päivä jäljellä, mutta tässä lyhyt analyysi siitä, mitä tuli tehtyä vuonna 2015. Tämähän ei ole mikään oikea kausi, sillä pyöräilijän kausi alkaa jo syksyllä ja hiihtäjän puoli vuotta myöhemmin. Mutta kun ei ole oikein kumpikaan, niin voinee kirjoittaa kalenterivuodesta.

Kaikki kilometrini, tuntini ja minuuttini löytyvät nykyään Polarin flow:sta. Luovuin ajanpuutteen vuoksi omista exceleistäni pari vuotta sitten. Niitä tuli väkerrettyä yli 10 vuotta. :D  Sitä ennen muutaman vuoden pidin käsin harjoituspäiväkirjaa. Nyt harjoituspäiväkirjan pidosta on tehty helppoa. Paitsi että harjoitusten suunnittelu on jäänyt, koska se on mielestäni flow:ssa hankalaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja se kyllä valitettavasti helposti näkyy myös  tuloksissa.

Näin meni  vuosi 2015:
Treeniä 356 h ja 4303 km
Pyöräilyä 153 h ja 2677 km
Hiihtoa 98 h ja 1143 km
Juoksua 70 h ja 464 km (sisältää sauvarinteet ja muut sauvalenkit)
Voimaharjoittelua 32 h
Rullaluistelua, melontaa ja muita lajeja tuli vain pari tuntia.



Kuvasta näkee, että pitkiä seikkailukisoja on tullut vain yksi. Vuosi olikin melko mitäänsanomaton seikkailurintamalla. Kävin kaksi kisaa, josta toisen jouduimme loukkaantumisen vuoksi keskeyttämään ja toisessa retkeilimme ainoana naisjoukkueena. Odotan ensi vuodesta parempaa.

Muita kuin seikkailukisoja tuli käytyä poikkeuksellisen vähän. Talvella hiihdin muutaman hiihtosuunnistuskisan ja sieltä tuli tuliaisena yksi SM-pronssi sprintistä tytöt 35-sarjassa. Se oli hyvä kisa. Pyöräsuunnistuskisat jäivät suunnitteluasteelle ja tossusuunnistuskisojakin tuli juostua vain pari. Hiihtokisoja oli vain tervahiihto, jossa sippasin liian kovan alkuvauhdin jälkeen jo ennen puolta väliä. :D

Juuri nyt tuntuu, että pk-kunto on hyvä, mutta kovaa ei pääse. Pidän suurimpana syyllisenä sitä, että olen kisannut liian vähän. Siksi hommasinkin taas parin vuoden tauon jälkeen skipassin ja puen paikallisissa piirikunnallisissa hiihtokisoissa lapun rintaan silloin tällöin tänä talvena. 

Joskus on kulkenut paljon paremmin ja joskus paljon huonommin. Tunnit eivät kerro sitä, kuinka kovassa kunnossa olet. Miksi joskus kulkee ja joskus ei? Sen kun tietäisi. Moni treenaa liikaa, treenaa sairaana, väsyneenä tai liian vähillä energioilla. Näihin en minä sorru, sillä aikaa turhanpäiväisyyksiin ei kertakaikkiaan ole.

360 tuntia voi kuulostaa vähältä ja onkin vähän, mutta se on kuitenkin keskimäärin tunnin verran jokaisena vuoden päivänä. Tämä reilu 350 h on osoittautunut minulle hyväksi määräksi. Mielestäni sillä pysyy mieli ja kroppa virkeänä ja jää riittävästi aikaa myös muille tärkeille elämän osa-alueille. Kuitenkin pitää osata tunnustaa realiteetit, että ei näillä määrillä voi mihinkään hurjiin tuloksiinkaan venyä. Treenitunteja on tullut kutakuinkin saman verran jo 20 vuoden ajan. Se tarkoittaa reilusti yli  7000 tuntia, joten onneksi vanhoilla pohjilla ja kokemuksella pääsee aina hyvän päivän sattuessa ihan hyviinkin suorituksiin. 

Seikkailullista, reipasta ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille blogimme lukijoille! :)
Niina

torstai 3. joulukuuta 2015

”Pre-Xmas Uphill Race” 21.11.2015


Parisen viikkoa sitten NUTS järjesti Kempeleen Köykkyrissä jo hieman perinteeksi muodostuneen pikkujoulutapahtuman ja mukana oltiin!

Tiimistämme tunnin tamppaukseen osallistui Sanna, Niina ja Anu. Aikaisempaa kokemusta toki rinteestä löytyi meiltä kaikilta,  sillä oltiinhan Niinan ja Anun kotirinteessä. Mutta tiimistä vain Sanna oli osallistunut samaiseen tapahtumaan edellisvuonna silloin 4h rinnettä kiertäen… HUH!


Päätimmekin hieman yhteistuumin, että tunti ”saa riittää” ;) Aika hurjia sekä fyysisesti että henkisesti ovat ne, jotka 4h saatika 6h jaksavat  rinnettä kiertää. Vaatii hurjaa kuntoa, mutta myös päätä!

Kisapäivän aamuna oli satanut kunnolla ensilunta ja viimehetken kisavaate sekä kenkä asioita säädettiin Niinan kanssa tekstiviesteillä. Ikuinen ongelmahan se on, kun päälle on jotain pantava… Ihan pelkissä tiimi pikkareissa ei kuitenkaan parane pyrähdellä!

Kisapaikan tunnelma oli hieno ja NUTS ei pettänyt tälläkään kertaa. 

Lähdössä oli sutinaa!

Kaikki toimi mallikkaasti, ainoastaan pieni miinus siitä, että juomista ei ollut juottopisteellä kisan aikana valmiina mukeissa vaan piti jäädä odottamaan mukin täyttöä tai olla juomatta. Onneksi paikalle sattui tuttuja jotka toimivat juottajina, eihän sitä pikkujoulusta kuivinsuin selviä.

Rinne tamppaantui tuossa tuokiossa ja nastalenkkarit olivat oiva apu. Ylämäkeen hapotti ja alamäki reilusti juoksulla rullaten niin kovaa, kuin kintut periksi antoi –ei siinä paljoa syke laskenut.


Palkintopöytää putsasimme puhtaaksi naisten tunnin sarjassa, vaikka allekirjoittanut ei edes ajatellut, että tästä mitään palkintoja jaetaan saatikka sinne henk.koht. päästään, mutta olipa mukava yllätys!


Anun palkintopussi :)
Jälki maininkeihin emme jääneet, mutta huhu kertoo että siellä oli kirmattu niissä kisapikkareissa ja uikkareissa paljusta pitkin rinnettä :D

Passion Adventure kumartaa... KIITOS NUTS, muut tapahtuman järjestäjät ja kanssakisaajat!

- Anu