Passionattarien Geopark Challengen tiimit lyötiin lukkoon jo hyvissä ajoin tammikuussa. Niinalla mieli teki pitkään kisaan, mutta rakettien säestyksellä syntynyt pirpana oli vielä niin pieni, ettei ollut mahdollisuutta sitoutua extremeen, josta aiottiin hakea 100 % menestystä huippukunnossa. Kunto alkoi olla melko kohdillaan, mutta ihan hyvä ratkaisu oli jättäytyä lyhyempään kisaan, vaikkakin 24h olisi suotuisampi kisamuoto kuin lyhyt rykäisy. Kirsi puolestaan oli osallistunut useamman kerran pitkiin kisoihin ja halusi nyt kokeilla noin 8 tuntista, josta ei aiempaa kokemusta ollut.
Sanomattakin on selvää, että vain voitto oli tavoitteemme! Kovimmat naiset olivat mukana extreme-sarjassa, mutta onneksi adventure-sarjaankin saatiin runsaasti naisjoukkueita.
 |
| Viimeiset päivitykset Passionin fb-sivulle ennen starttia. |
Ennen kisaa oltiin käyty yhdessä melomassa useamman kerran ja tiedossa oli, että yhteispeli siinäkin lajissa meillä toimii. Kuntokin tuntui olevan kaikkien lajien osalta varsin tasainen. Etukäteen pelotti ainoastaan juoksu, mikäli sitä olisi paljon nopeapohjaisella alustalla. Kirsillä polvi vaivaa helposti ja Niina puolestaan ei ole kovin vahva maratoonari, mutta metsäjuoksussa ihan eri planeetalta. Ennakoimme, että ratamestarin 6h kisa olisi meille 8h, sillä naisilla on sama reitti kuin miehillä ja perinteisesti adventuressa on ollut mukana extremetason miesjoukkueita.
Karttojen jaon jälkeen pahimmat pelot käyvät toteen: prologi asfalttijuoksua, coastaleering juoksua ja vielä pitkä polku/hiekkatiejuoksu - eikä lainkaan metsäjuoksua tai vaikeaa suunnistusta. Niina suunnittelee reitin ja Kirsi "laminoi" kartat ja reittikirjan. Kiire ja sähellys jäävät puuttumaan karttojen jaon ja startin väliltä kokonaan. Ehkä jotain siis olemme jo oppineet varusteiden etukäteen säätämisestä. Sen verran jännitystä on kuitenkin ilmassa, että muutama puskareissu tehdään ennen starttia.
Prologissa lähdemme varovaisella vauhdilla liikkeelle, sillä näinkään lyhyessä kisassa ei kestä aloittaa liian kovaa. Harvoin kisaa prologilla ratkaistaan. Nokkoset viuhuvat oikealla ja vasemmalla. Sääliksi käy niitä kinttuja, joihin nokkoset ovat ensimmäisenä laonneet. Välillä syöksytään ojarumpuun, jonka suulla pientä huvitusta herättää miesjoukkue, joka pohtii kiertoreittiä tossujen kastumisen välttämiseksi.
Prologi suoritettuamme naisten kärki on jo lähtenyt pyöräilemään. Pyöräily on meille vahva laji, mutta teknisiä pätkiä ei ole, joten isoja eroja ei helposti tule.
 |
[kuva: Janne Sakko]
|
CP3:lta päätimme jo reittisuunnittelussa palata takaisin Mäntyrannan koulun sillan kautta nopeaa tiebaanaa rastille. Pyörän kanssa uinti ei houkuttele. Epävarmuus iskee rastilla, sillä yksikään joukkue ei tullut vastaan. Eli kukaan ei meitä ennen tehnyt samaa reitinvalintaa. Kukaan ei tullut vastaan rastille mennessäkään. Vähän jänskättää, että ovatko kaikki karanneet. Niina pitää kuitenkin päänsä. Ja se kannattaa! Hieman ennen CP4:sta Paksumahojen ykköstiimi tulee vastaan ja on meitä arviolta 15 min edellä, vaikka kisaa on käyty jo 2h. Peukuttavat meille hyvästä reitinvalinnasta. Tällä reitinvalinnalla pyyhkäistään ohi niin paljon joukkueita, että olemme kaikista joukkueista kolmantena. Jesh!!
Nelonen on tosiaan kinkkisessä paikassa ja hyvä ratkaisu oli jättää pyörät polulle ja hilpaista riippusillan yli jyrkälle harjulle jalkaisin. Silta on pelottava: liukas, kapea ja laho. Vain vaijerit ovat turvana, kun Kirsin jalka luiskahtaa kippaavan laudan rakoon keskellä siltaa.
Vitos cp on Isterinkoski. Ennen rastia tulee muutaman minuutin pummi, sillä hujautamme alas jokitörmää hieman liian aikaisin. Kirsi kahlaa leimaamassa. Inoveja tulee ikävä, kun pyöräilykengät painavat märkänä kuin betoniporsaat. Tsemppi on tässä kohtaa hyvä, sillä tiedämme olevamme naisten kärjessä.
Isterinkoskelta luukutetaan samaa tietä ja reittiä takaisin Mäntyrannan koululle. Sieltä koko kisan neljäntenä lähdemme melomaan yhtä aikaa erään miesporukan kanssa. Miehillä ei melonta kulje ja he jäävät meistä. Toinen miesporukka kuitenkin ohittaa meidät. Kovasti koikkaavat, mutta voimaa heillä tuntuu olevan enemmän kuin meillä. Paljon he eivät kylläkään meistä karkaa.
 |
| [kuva: Janne Sakko] |
Melonta on meille helppoa ja treenit ovat tehneet tehtävänsä. Ylimääräisiä kiemuroita ei tehdä. Melonnasta saavumme vaihtoon koko poppoon viidentenä, 15 min ennen seuraavaa naistiimiä.
Otamme nopean vaihdon kuten Passionin naisilla on tapana. ;) Seuraavana edessä on coastaleering eli juoksu+uinti. Emit vaihdetaan hetkeksi Niinalle, joka on kovempi uimari. Ennen toista rastia Kirsi hukkaa reittikirjan, kun käsissä on liikaa tavaraa lättäreistä lähtien. Voihan ¤!#*! Onneksemme reittikirja löytyy paluumatkalla polulta, vaikka olemme jo melko varmoja että muistamme sen ulkoa. Inovit ovat loistavat. Niitä kehutaan kilpaa matkan varrella, sillä mudassa ja vedessä rämpiminen ei tunnu lisäävän kenkien painoa. Trikootkin pysyvät hyvin jalassa. :)
Seuraavana vuorossa on piiitkä yli 10 km juoksuosuus. Eka rasti, tervahauta on helppo. Toinen rasti on nenä, ja vaikka polku on lähellä ja kartta näyttää selkeältä, niin rasti ei vaan tunnu löytyvän. Peruskartalla suunnistaminen vaan on haastavaa! Rasti löytyy noin 10 min haahuilun jälkeen. Seuraavalle rastille lönkytellään taas isoa polkua ja sen jälkeen on vuorossa pitkä ja uuvuttava tiepätkä. Muutamaa kilometriä ennen vaihtopaikkaa alkaa Niinan jaloissa tuntua ilkeältä. Kirsin polvi oireilee. Kävelemään ei kuitenkaan ruveta vaan juoksemme sinnikkäästi koko matkan.
Viimeiselle pyöräilyosuudelle lähtiessä varmistelemme vielä rastivahdilta sijoitustamme. Palaamme samaa tietä takaisin ja noukimme helpohkot pyörärastit matkan varrelta. Muita naisia ei näy, joten ihan täpöä ei tarvitse mennä. Tässä kohtaa näemme muutaman miestiimin, jotka ovat ohittaneet meidät juoksuosuudella. Tuntuvat pummanneen yksi jos toinenkin. Niinan motto on, että aina kun peruskartan lukeminen vauhdissa on hankalaa ja pulkuverkosto käy syheröiseksi, otamme täystopin ja parin sekunnin kartan vilkaisun ja sitten taas matka jatkuu hieman viisaampana.
Lopuksi vielä kiivetään Muhoksen vesitorniin ja sieltä pyörällä maaliin.
Tuloksena on naisten sarjan voitto vajaan puolen tunnin marginaalilla.
Parhaalle miesjoukkueelle jäädään hieman vajaa pari tuntia. Todella tyytyväinen
täytyy olla, sillä juoksuvoittoinen kisa ei meille ollut suurin vahvuus. Pummia tuli vain noin 15 min. Tavoite saavutettiin ja hyvillä mielin voidaan lähteä seuraaviin kisoihin
ja ensi vuonna ehdottomasti taas pitkään kisaan. :) Niinan syke ja gps-kärryrät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti