Jotos 2014 Aavasaksalla

Kesän kalenteri vaikutti täydeltä, mutta Rokuan kisan jälkeen tuli tunne, että ei tätä kotimaisemissa käytävää kisaa haluta jättää väliin. Muut tytöt olivat menossa rokkaamaan, joten sain houkuteltua mieheni mukaan Hyvä fiilis 6h kisaan. Viime vuonna kävimme Anun ja Kirsin kanssa tämän lyhemmän kisan, ja minusta se on kisamuotona jopa mukavampi kuin kilpasarja, joka on puolet pitempi, mutta välissä on yötauko. En yleensä saa yöllä nukuttua ja muutenkin olotila on kisanjälkeisenä aamuna huono. Ylitorniolla lapsenhoito järjestyy näppärästi, joten ei muuta kuin kisaamaan ja juhlimaan 6-vuotis hääpäivää häämaisemiin.

Olemme muuten seikkailleet mieheni kanssa ensimmäisen kerran Kilpisjärvellä vuonna 2003 ja edellisestäkin yhteisestä kisasta taitaa olla jo kymmenen vuotta, joten on tuota tovi vierähtänyt edellisestä kerrasta. Elämäni ensimmäinen seikkailukisa oli kuitenkin jo aiemmin, vuonna 2002 ja silloin kisasimme Katrin ja Teijan kanssa Lapin Kulta Challengessä Pallaksella. Myös Katri ja Teija olivat nyt mukana Hyvä fiilis -sarjassa. Oli se Pallaksen kisa kyllä nuorille keltanokille melkoinen koettelemus (kanootit nurin Muonionjoen koskessa..) ja onhan tuota seikkailijana tuosta muutenkin aika paljon kehittynyt.

Hinauksessa jo silloin, 11 vuotta sitten.

Saanalta alas 2003. Nätit trikoot!!

6-vuotishääpäiväkuva 2014. 

Teijan ja Katrin kanssa seikkailimme ensimmäisen kerran jo 2002. Tämä kuva kuitenkin vuodelta 2014. 

Muistelut sikseen... 

Kartat haimme perjantaina ja niissä ei ihmeempiä kommervenkkejä ollut. Luvassa oli taas taattua Jotos laatua. Moitittavaa en keksi. Radat ovat aina olleet hyvät ja joka vuosi on ollut jotain uutta mukavaa. Ja maisemia tai muita puitteitakaan ei voi kuin kehua.

Prologi starttasi aurinkomajojen parkkikselta ja pinkaisimme ensin liki Aavasaksan korkeimmalle kohdalle. Sieltä sitten polkua pitkin alas kakkoselle ja järkyttävä laskettelurinteen nousu kolmoselle. Juoksu tuntui tahmaiselta ja ylämäessä syke nousi maksimin puolelle. Yleensä ei tässä vaiheessa kisaa vielä ratkaisuja tehdä, mutta voittajajoukkue Rigor Mortis karkasi jo alun juoksupätkällä. Tämmöisessä sprinttikisassa pitäisi jostain hitaiden solujen joukosta löytää niitä nopeitakin...

Prologi: suunnistus 4km.

Olimme sopineet taktiikaksemme seuraavan: "Minä ohjaan, sinä poljet..." Taktiikka meni siis niin, että minä hoidan suunnistamisen ja mies polkee pyörällä sen minkä kintuista pääsee ja roikun peesissa. Jälkikäteen ajatellen, jos tuo ensimmäisen kuvan kuminauha olisi ollut mukana, olisi juoksustakin saanut lohkaistua pois minuuttikaupalla. Nyt kuitenkin lähdettiin fiilistelemään ja kuminauhat jätettiin tarkoituksella kotiin.

Prologin jälkeen pinkaisimme lyhintä reittiä alas Tengeliöjoen varteen, missä olisi ensimmäinen quest, lyhyt costaleering ja juoksu kanooteille. Aivoquestit on aina vaikeita. Yritimme rustata paperille ohjetta, mutta se oleellinen jäi kirjoittamatta ja ratkaisu jäi hautumaan päähän, kun juoksimme kohti kanootteja. Pientä sanaharkkaakin oli ilmassa. Teimme pienen koukun rastille numero 7, sillä rasti oli vielä kauempana rastipisteestä kuin kuvittelimme.

Aavasaksan silta Tornionjoen yli.

Melonta kuitenkin hoitui melko hyvin ja tässä kohtaa olimme kisassa kolmantena. Team Sisu oli ottanut kovan alun ja olimme muutaman minuutin perässä. Kärki oli karannut jo reilun 10 min päähän. Palasimme ensimäiselle questille ja Harri pähkäili tehtävän oikein ja minä puolestani ratkaisin toisen questin, joten sakkojakaan ei tule. Jes! Taas uidaan pätkä ja juostaan pyörille.

Reppu vauhdissa auki ja pyörille.

Pyöräily alkaa rastilta numero 11. Vaihtomme on nopea. Olen uhonnut miehelleni etukäteen, että siellä ei sitten säädetä ylimääräistä ja ei säädetäkään! ;) Hyvin pian nappaamme edellä menneen joukkueen kiinni ja jatkamme omaa vauhtia. ATP:n Katri ja Antti tulevat vastaan siinä vaiheessa noin 10 min meitä perässä.  Rastille numero 14 mennessä tuumaan miehelleni, että voisithan tuota vähän lujempaakin ajaa, mutta kun jo 30km/h hiekkatiellä mennään, ei siitä ihan mahdottomia enää kiristetä. 

Portimojärveltä saamme coastaleeringkartan ja erikoista siinä on se, että siltoja ei saa käyttää. Uimme siis yhteensä kuusi kertaa kanavan/joen yli. Pikkuisen annamme tasoitusta muille, sillä pyöräilyn vaippahousut unohtuvat jalkaan. Tällä pätkällä kuitenkin otamme hieman kiinni kärkeä, joka on enimmillään noin 13 min karussa. Maali on sitten coastaleeringin jälkeen Aavasaksan päällä ja siellä eroa on 9 min.

Coastaleering. Siltojen käyttö kielletty, rastit kierretään numerojärjestyksessä.

Hyppy noin kuudesta metristä Etelä-Portimossa.

Ja taas yli! Virtakin oli kanavassa kova.

Pyörällä mentiin lujaa. Melonta oli tasaisen varmaa. Juosta olisi pitänyt lujempaa. Uintitaustaa löytyy sen verran molemmilta, että coastaleering oli kivaa. Ei siinä silti mahdottomia eroja tehdä. Questit menivät hyvin, vaikka kauan niissä mietittiin. Hyppyquest oli meillä nopea. Emme jääneet miettimään, uskaltaako vaiko ei.

Hyvä fiilis oli kisan jälkeen. Ehkä teemme yhdessä kisailemisesta jonkinlaisen perinteen.  :) Vaikka kisoja on kolonnut jo monia, niin taas on pari uutta niksiä, jotka aion ottaa käyttöön tulevissa koitoksissa. Toivoisin, että näissä maisemissa kisattaisiin myös jatkossa, mutta toivoisin, että kilpailijoita olisi enemmän tässä hienossa tapahtumassa, sillä Jotokseen kannattaa tulla kauempaakin!