Tervehdys tuoreimmalta joukkueen jäseneltä

Tytöt ovat niin hyvin päivitelleet kuulumisiansa tänne blogiin, joten pitää kai minunkin uutena tulokkaana yrittää saada jotain kirjoitettua… vaikkakaan mikään bloggaus-pakko ei kuulunutkaan sopimukseen, kun liityin Passion Adventureen.

Vuosi sitten tutustuin pyöräilyhommissa Sannaan. Pyöräilyn lisäksi meitä yllättäen yhdisti myös kiinnostus seikkailukisoihin. Itse asiassa Sannahan oli jo kokenut konkari näissä hommissa ja minä melko keltanokka yhden pidemmän kisan kokemuksella. Minun onni oli, että viime kesänä muut Passion Adventuren tytöt keskittyivät perheen koon kasvattamiseen. Sanna oli siis ”vapailla markkinoilla”. Heti ensimmäisellä yhteisellä lenkillä ehdittiinkin sopia, että Rokualle lähdetään pitkään kisaan. Siitä se sitten alkoikin oikea seikkailukesä. Sannan kanssa rymyttiin pienemmät tapahtumat, Rokuan Geopark ja Aavasaksan Nuuskakairan Jotos.  Ja voi että se oli mukavaa!

Kesän aikana sitten tutuiksi tuli myös Marjo ja Niina. Tytöt tsemppasivat meitä parhaimpaamme Rokuan kisassa. Syksyllä Kirsikin uskaltautui perheenlisäyksen jälkeen ensimmäiseen tapahtumaan, Muddy X:aan, siellä mekin sitten vihdoin tapasimme.

On aivan mahtavaa, että pääsin mukaan tähän kisakokemusta omaavaan joukkueeseen. Odotan innolla kesän koitoksia, mutta toisaalta kyllä jännittääkin, kuinka mahdan pysyä heidän perässä. Nyt kun Sanna vielä latasi meidän tavoitteet J omaan blogitekstiin, niin mielessä alkoi vilisemään ajatukset siitä, että onkohan sitä tullut treenattua tarpeeksi, oisko sittenkin kannattanut tehdä joku treeniohjelma eikä vain tehdä päättömästi kaikkea sitä mikä tuntuu kivalta, ja välillä olla tekemättä yhtään mitään. Tässähän on selkeä päämäärä, jonka saavuttamiseksi on tehtävä töitä. Nyt on vielä neljä kuukautta aikaa kesän pääkisaan Rokualle, joten aikaa tavoitteelliselle treenaamiselle on vielä hyvin.  Motivaatiosta ei ole ainakaan puutetta.