Passion Adventure

Passion Adventure
kuvaaja Riitu Kerola

tiistai 30. lokakuuta 2012

Mascara-mamma mainospuuhissa!!


Kuulun siihen turhamaiseen urheilijakoulukuntaan, joilla suorituskyky ja päivän kunto korreloivat siihen, millaiset urheiluvaattet tai -varusteet sattuvat kuulumaan treeniin. Saan näppylöitä huonoista, toimimattomista varusteista. Pinkki, punainen tai joku muu tyttöjen väri urheilukamoissa on lisänä aina POP! Olen vieläkin hieman epävarma siitä, tuleeko varusteen ensisijaisesti toimia moitteettomasti vaiko näyttää hyvältä. :)  

Otan nyt sen riskin, että joku saa minusta väärän käsityksen…mutta olin se, joka hössötti kestoripsivärin kanssa ennen toissa kesän seikkailukisoja Rokualla. Niinakin intoutui ideasta. Kylläkin vasta siinä vaiheessa kun kuuli, että nelonen haastattelee meitä. Aluksi tytöt mulle vähän naureskeli! Ripsiväri ei ehkä kotisohvalle näkynyt, mutta oltiinhan me varmasti uskottavampia! :) Joten tunnustan kaikkien tiimiläisten puolesta, että kisailimme ripset ojennuksessa, kuten kunnon tyyli-lyylin kuuluukin! Kertauksen vuoksi: olimme reissussa vaatimattomasti vajaat 30h yhtäsoittoa. Mielestäni joku kosmetiikkafirma voisi saada ihan huippumainoksen vedenkestävälle maskaralleen meidän kauttamme! "Ripsiväri ääriolosuhteisiin". Vaikka en taskupeilistä muistanutkaan reissun aikana tarkistaa, onko ripisiväri levinnyt, niin uskokaat tai älkää, nyt olen onnistunut löytämään sellaisen vedenkestävän, jolla voi rypeä missä tahansa rapa-altaassa à la Seppo Mäkinen! :)

Jotta tämä kirjoitus ei nyt ihan nyrjähtäisi kosmetiikka-höpinöihin, joka eittämättä kuuluu myös rakkaimpiin harrastuksiini…niin keskityn kuitenkin tähän vielä rakkaampaan: seikkailu-urheiluun. Laji vaatii takuuvarman maskaran lisäksi uskomattoman määrän tavaraa, koska se sisältää niin monta toisistaan poikkeavaa lajia. Hankintalista on loputon. Jostakin päästä pitää myös varusteita uusia. Huomioitavaa vielä on, että "nälkä kasvaa syödessä" . Aina on jotakin, josta olisi mukava saada se parempi versio, nimimerkillä "kovassa maastopyöräkuumeessa". Meidän perheessä on kaksi lajiin hurahtanutta, joka tarkoittaa varustehankintoja tuplana. Uskon, että perheemme tekisi mukavan ulkomaanmatkan sillä rahalla, joka urheiluharrastuksiimme vuosittain uppoaa! Haaveilen urheilueteisestä sillä kaapit pullottavat L'Orealia, Dioria, Channelia, Lancomea…ei kun Salomoneja, Icebugeja, Haglöfsiä, Nikeä, Asicseja jne. Varusteiden pitää olla asianmukaiset ja tietyt jutut tuovat harrastukseen lisää mielekkyyttä. En kuitenkaan tarkoita, että kaikki pitää olla parasta ja viimeisen päälle, mutta jotakuinkin sinne päin. Mielummin yhdet kunnolliset, kuin kymmenet sellaiset ,joista on rippeet jäljellä tai rakot jaloissa treenin päätteeksi. 


Lenkkarikaverukset (eikä näitä edes ole monia, jos vertaa johonkin jolla on). :)

 Näin ei aina ole ollut. Ensimäisissä seikkalukisoissa opimme kantapään kautta, että karttateline kuuluu lajin "pakko olla olemassa" -varusteisiin. Annoimme aikatavalla tasoitusta, koska suunnistustaitomme ontui tuohon aikaan vielä todella pahasti ja karttakin piti tunkea välillä taskunpohjalle. Kaikessahan pitää kokea se "eka kerta", se viisaus pätee myös tässä lajissa. Reikäpellistä, nippusiteestä ja styroksista blondikolmikko taikoi ensimmäisen etapin jälkeen aika hienon karttatelineen. Se ei ehkä pyörinyt, mutta eihän me parat aina tiedetty edes, missä pohjoinen oli. Teline niitti silti mainetta! Seuraavan etapin jälkeen myös toinen, ensimmäistä kertaa kisaileva joukkue oli käynyt samaisella rakennustarvikkeiden roskalavalla. He olivat kopioineet ideamme ja vertailimme strattiviivalla ylpeinä aikaansaannoksiamme. NiksiPirkka ainesta!

Olen kuitenkin urheilukamojen suhteen tarkka siitä, mihin rahani upotan, koska rahareikiä lajin parissa riittää. Olen myös luultavasti siirtynyt lajissa jo siihen "mukava olla olemassa" -osastoon, joskus jopa "pakko_saada_heti_mulle" -varusteisiin. Kaikki pakollinen on vuosien varrella hankittu. Mieheni avustuksella selvitämme aina vaihtoehtoja ennen ostopäätöstä. Tänäänkin urheiluliikkeessä saimme taas todeta, että myyjä oli tuotteesta aikatavalla pihalla. Kaikkeen valmistunut mieheni oli etukäteen avannut nettisivun tuotteesta puhelimeensa ja niinpä me taisimme ohimennen ystävällisessä hengessä kouluttaa myyjälle kyseisen mallin tuotetietoutta! :) Koska talvi on tulossa, pitää joitakin varusteita päivittää. Parhaita vinkkejä toimivista varusteista saa usein Juoksija-lehdestä tai samaan lajiin vihkiytyneiltä kisasiskoilta tai -veljiltä. Niinpä ajattelinkin, että voisimme tämän blogin kautta jakaa kokemuksia varusteista, tarvikkeista, kengistä ja tekstiileistä, joita hankimme. Jospa joku joskus löytäisi vinkkiemme perusteella itselleen jotakin hyvin toimivaa ja tarkasti tarkoitukseen sopivaa.

Tänään siis pistäydyimme paikallisissa urheilukaupoissa. Aikaisemmat talvet olen juossut Salomonin SpeedCrosseilla, mutta täksi talveksi päätin hankkia itselleni nastarit. Koska IceBugit toimivat erinomaisesti suunnistuskenginä, päädyin ostamaan itselleni IceBug Heros-L BUGripit. Kengät ovat kevyet ja varpaille on hyvin tilaa, joten jalat pysyvät helpommin lämpiminä. Kenkä on kevyesti pronaatiotuettu ja ne sietivät kosteutta hyvin. Minun piti tietenkin heti kotiinpäästyäni päästä testaamaan kenkiä. Tänään oli varsinainen loskakeli. Uusien varusteiden inspiroimana uhmasin keliä, vaikka taivaalta tuli "puukkoja ja puntareita". Olen tunnetusti rakkojalka, mutta päädyin kotiin leveästi hymyillen. Tunnin lenkillä en saanut rakkoja jalkoihini uusista menomonoista. Kuten jo totesin, päivän kuntoon vaikuttaa päällä oleva varustus. Juoksu kulki. Kyse ei tietystikään ollut räjähdysmäisesti parantunut juoksukunto. Nastareilla huomasin, että en vaistomaisesti pidätäkään hengitystäni aina muutamaa lyhtypylvään väliä sen vuoksi, että jokainen jalan lihas pyrkii ennakolta torjumaan kaatumista. Ensivaikutelma siis kengistä on hyvä. Kuulun nyt nastarilenkkari-heimoon. Juoksumukavuus nousi kenkien myötä ja hengittäminenkin helpotttui!

Jee, ei lipsu eikä sudi!!
Craftin hanskat
 Koska olen kadottanut juoksuhanskani johonkin, piti löytää myös uudet hanskat tilalle. Juoksija-lehdestä sain vinkin hankkia hanskat, joissa on tuulelta suojaava lisähanska. Olen syksyn kylmimmät lenkit juossut hiihtokintaillani, joka vaikuttaa siltä, että olen unohtanut nyrkkeilyhanskat käsiini kotoa lähtiessäni. Tämähän ei maskara-mamman tyyliin sovi! :) Lisäksi hanskat ovat liian kuumat juoksutarkoitukseen. Olen myös huomannut, että juoksulenkeillä kädet ovat vuoronperään kylmät tai kuumat. Usein myös huomaan jännittäväni käsiäni pitämällä löysähköjä hanskoja käsissä. Nyt löysin Craftin VENTAIR X wind -hanskat, joiden xs-koko istuu käteeni loistavasti. Hanskat pysyivät kädessä pitämättä kapean mallinsa ansiosta. Voi tuulettaa vaikka yhtä sormea kerrallaan tuuleltasuojaavan lisähanskan alta. Lisäosa on mahdollista piilottaa hanskan sisään, jos haluaa käyttää vain sormikkaita. Etusormessa ja peukalossa on reflektiivinen kalvoprintti, jotta voi vaikka veisbuukata kesken lenkin näppäilemällä kosketusnäyttöä.




Tasku venyy, tilaihme suorastaan!
Hankin myös SPIbeltin kaupunkireissulla. Onko kukaan muu koskaan ärsyyntynyt siitä, että mukana oleva puhelin, avaimet tai joku muu pikkusälä heiluu taskussa tai ei pysy sille hankitussa pussukassa. Minulla on niitä negatiivisia kokemuksia jaettavaksi asti. SPIbelt on maineensa veroinen ja pysyy paikallaan vyötäröllä. Tasku venyy ja sinne sai mukaan sen pikkusälän. Kuulokkeetkin pysyivät paremmin korvilla kun puhelin oli takin alla vyöllä kiinni eikä näin hölskynyt juostessa edestakaisin. Suosittelen lämpimästi!! :)

-Marjo

3 kommenttia:

  1. Hauska teksti ja asiaa! :) Mistäs ostit tuon SPbeltin? Siinä vois olla isänpäivälahja ideaa?
    T:seikkailu-urheilijan vaimo

    VastaaPoista
  2. Heippa, Oulussa niitä myy Partioaitta (sekä tavallista että vettähylkivällä kankaalla, johon on mahdollista laittaa myös energiageelejä). Vettähylkivässä voi loppua naisella säätövara, ellei sitten netissä saa pienemmällä tuumakoolla.
    Netistä saa siis tilattua myös. Jos laittaa hakusanaksi "SPIbelt" niin tulee vaihtoehtoja.

    Netistä saa sellaisenkin johon voi viritellä kuulokkeet ulostuloaukolla. Mulla on se orginal-versio ja voi siltikin popitella lenkillä! :)

    Terkuin, Marjo

    VastaaPoista
  3. Mie olen totta puhuakseni joskus miettiny, että mihin se vedenkestävä ripsari hävisi, vaikka normaalisti en juuri ripsareissa urheilekaan. Useimmiten ei lähe tärpätilläkään, mutta 30h skapailun jälkeen oli kai hajonnu atomeiksi, kun ei ollu enää mitään jäljellä, ei ripsillä, poskilla, ei missään. :D

    VastaaPoista