Mäkimaastoihin ikävä

Lapsuusmaisemistani Ylitorniolta ei mäkiä puutu. Vaarat suojelevat joka puolelta. Aavasaksanvaarassa opeteltiin laskettelmaan. Liikuntatunnilla kiivettiin Ainiovaaraan sukset kainalossa ja joka ikinen arkipäivä 12 vuoden ajan kiipesin koulupäivän päätteeksi Tolpinmäkeen penikat tulessa. 

Muuttaessani Ouluun 15 vuotta sitten en sen kummemin ajatellut maan muotoja saatikka kaipaillut ylämäkiä. Sittemmin ihmeen sitkeän kestävyysliikuntaöttiäisen nippastua olen hakemalla hakenut (ja muutaman kaatopaikkakasaksikin kutsutun löytänytkin!) mäkiä, joissa keuhkoni ja kinttuni saisivat kaipaamaansa ärsytystä. Ilman mitään kovin tarkkaa suunnitelmaa olen sisällyttänyt treeneihini jonkin verran mäkiharjoituksia niin juosten (sauvojen kanssa tai ilman) kuin pyöräillenkin ihan vain jo siitä syystä, että se on niin kivvaa! Mäkeen noustessa kurkkua polttaa ja jaloissa tuntuu, mutta alamäkeen hölkytellessä / rullatessa syntyy helposti päätös nousta "vielä kerran".

Lähimpänä kotiani kohoaa hiljattain "ilmestynyt" vajaan minuutin mäki (joskin välillä nousussa on tasainen kohta). 20min pyörämatkan päässä kohoaa Oulun korkein kasa, Ruskotunturi, huikeat 56m merenpinnasta ja siellä saa ne suurimmatkin mäkitreenihimot kyllä taltutettua. Silloin tällöin suuntaan Virpiniemeen mäkien nälässä. Sieltä löytyy myös portaita, mitä tikuttaa ylös. Muutaman hassun kerran olen mäkitreenaillut Sankivaarassa ja Kempeleen Köykyrissä, mutta kun eivät sijaitse ihan vartin automatkan päässä ovat ne jääneet huomattavasti vähemmälle koluamiselle.

Aavasaksan hissikuilussa Ylitorniolla ei lopu nousumetrit kesken.

Tuore nyppylä Oulun Pateniemessä.

Äskeinen sepustus olkoon pohjustusta sille, kuinka kuultuani Pohjois-Suomalaisten ultrapolkujouksijoiden, eli NUTS:ien, järjestämästä pikkujoulutapahtumasta, jossa juostaisiin 400m:n mittaista ylämäki-alamäki -rinkulaa Kempeleen Köykkyrissä 1-6h tuntia tiesin siinä olevan pikkujouluteema minun makuuni! Pikaisen kyselykierroksen jälkeen selvisi, että muut Passionattaret eivät menoiltaan pääsisi osallistumaan, voi! Meidänkin perheessä oli päällekkäisiä menoja tuolle päivälle, mutta onneksi lapsenvahti järjestyi. Mukaan oli päästävä! Olin tehnyt päätöksen juosta "vain" kaksi tuntia, sillä järkeilin, etten raski uhrata palautumiseen kovin montaa päivää. Voi kuulostaa selittelyltä...

Tapahtuman aamuna 30.11.13 lumi tuiskusi seikkailuhenkisesti ja motarilla ajaessa tuskin kaistoja erotti. Perillä hiihtokeskuksessa mäen juurelta kantautuva musiikki sai fiiliksen nousemaan korkealle ja tuttuja kasvoja säntäili kuka numerolappua hakemaan kuka lämmitellen. Osallistujia taisi olla melkein 60. Singahtihan siinä mäkeä ylös ja alas muutama urhea 6h sarjalainenkin, joilla matka taittui edelleen hienosti. 4h ja 1h sarjalaiset starttasivat yhtä aikaa meidän Funrun -sarjalaisten (=juokse niin kauan kuin haluat, maksimissaan 4h) kanssa ultramatkaajien oltua siinä vaiheessa taipaleella jo 2h. 

Kisajärjestelyt olivat vertaansa vailla. Sen lisäksi, että tunnelma oli musiikilla, ulkoroihuilla ja hyväntuulisella selostuksella taattu oli puitteet kaikin puolin enemmän kuin kohdillaan. Oli telttaa, saunaa, paljua, herkullisia tankkausnameja ja lämmintä juomaa ja tämä kaikki Köykkurin rinteen alle meitä juoksijoita varten kyhättynä!! Huikeata NUTSit! Kiitos. Kuvia, blogeja ja video nähtävillä NUTS:ien sivuilla.

Osalla juoksijoista näytti olevan sauvat, osalla ei. Yhteistuumin 1Lifen Artsin kanssa päätimme ottaa sauvat käteen ainakin aluksi, jotta kroppa lämpiää paremmin :) Artsi sanoi olevansa myös "parin tunnin" lenkillä ja valitteli flunssanjäänteitä joskin sain myöhemmin huomata, että flunssapotilas oli lopulta tahkonnut lenkillä 3h. Hyvä tunnelma taisi imaista yhden jos toisenkin mukaansa. Ensimmäinen nousu meni "ilmavasti", vaikka seikkailukisojen prologeistakin tuttu alkuinnostus nostikin ensin sykkeet tappiin. Toisella ja kolmannella kierroksella oma hyvä vauhti alkoi löytyä. Mäki oli paikka paikoin melko liukas, mutta nastakengillä ja sauvoilla sai aika hyvin otetta. Alas tultiin sohjoisella polulla. Piti vaan päästää vapaalle ja toivoa, ettei lennä nurin :) 

Tunnin kohdalla ensimmäinen pikatankkaus ja fasupalat suussa takaisin mäkeen. Menin ensimmäiset viisi kierrosta sauvojen kanssa, jonka jälkeen kokeilin taas viisi ilman keppejä. Vähän sii o soo. Alastullessa raskaat teleskooppisauvat olivat haittana, mutta ylöspäin mennessä sauvat toivat pitoa. Vaihdellen meni loppuun asti. Koko ajan meno tuntui hyvältä. Sykkeet keskimäärin 175:ssa (91% maksimista). Selostus piti huolen siitä, että kulunut aika oli koko ajan tiedossa. Jotkut ottivat tapahtuman selvästi rauhallisen hyvä treenin kannalta kun toiset antoivat kaikkensa ja vetivät ns. hanat auki. Minun meno oli varmaan sieltä jostain välimaastosta, vaikka enpä tiedä olisinko 2h aikana kovin paljon enempää ehtinyt hampaatkaan irvessä. Jalat jaksoivat hyvin eikä energiakaan loppunut. 34 kierrosta 2h aikana oli minulle hyvä saavutus ja olin harjoitukseen tyytyväinen. 850 nousumetriä huippufiiliksissä! Olisin NIIN kovasti halunnut jäädä vielä juoksemaan, mutta onneksi lapsenvahdin kanssa tehty sopimus pakotti olemaan ahnehtimatta. 

Juoksijoiden huikeita suoritusmääriä ja -aikoja NUTS:t ovat julkaiseet täällä.

Salomonin Spike Crossit pelittivät kohtuullisen hyvin, mutta seuraavaan liukkaan kelin harjoitukseen hain lisäpotkua ja -pitoa hankkimalla reissun jälkeen uudet menomonot, mallia Icebug DTS. Kenkä tuntuu jalkaan todella napakalta ja kevyeltä. Tuplamäärä nastoja! Odotukset on korkealla…

Elämä voittaa, minä tulen toiseksi.