Passion Adventure

Passion Adventure
kuvaaja Riitu Kerola

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Lumilajeista ei tule ähkyä!! :)


Otimme perheen kera varaslähdön hiihtolomalle viikolla 7 ja vietimme viime viikon Levillä urheillen. Moni voisi saada aktiivilomastamme ahdistuksen, koska se ennen kaikkea on menoa ja meininkiä...raitista ilmaa ei meinaa saada tarpeeksi ja tekisi mieli tehdä enemmän kuin vuorokauteen mahtuu. Urheilu on koko  perheelle luonnollisesti elämäntapa ja siksipä nautimme Levin tarjoamista monista mahdollisuuksista täysin siemauksin. Yliannostuksen pelkoa ei ole! :)

Starttasimme hiihtoloman toissa viikonloppuna Länsirajan rastin järjestestämillä hisu-rasteilla 9.-10.2.2013. Saimme Niinalta telineitä lainaan ja arvokasta lastenvahtiapuakin järjestyi mökillä. :) Ei tarvittu läpsyvaihtoja tai "kivi-paperi-sakset" kilpailua siitä kumpi pääsee tai voi mennä. :) Ainiovaarassa kävi lauantai-iltapäivänä vielä kisakuhina. Me saimme kuntorastien A-radan kartat ja lähdimme opettelemaan hisustelua. Rasteja oli ristiin rastiin vaaraa mukava määrä. Homma sujui hyvin. Mies katosi omille teilleen, koska totesimme oppivamme paremmin molemmat yksinämme. Pakkasta oli vajaat 20 astetta, mutta metsässä huhkiessa kylmyys ei haitannut. Urilla lykkiessä ei pakkaspoika ehdi maistella kuin poskipäistä. :) Lopuksi vielä verryttelynä vaaran ympäri ja mökille saunomaan. Sama kuvio toistui sunnuntaina. Niina antoi tarkkaa kelitietoa vaarasta ja vaikka kylmä viima lisäsi pakkasen purevuutta, emme antaneet sen häiritä. Naisten keskimatkan radalla kokeilin vaihteeksi hieman nopeampaa VK tempoa ja olin hyvissä fiiliksissä, kun hommaan löytyi rytmi ja rastit löytyivät.

Sunnuntai-illasta matka jatkui kohti Leviä. Maanatai-aamuna toivotimme appivanhempani Pohjanmaan lakeuksilta paikkaan, jossa heidän mielestään on vuoria!! Peltojen ja tasamaan ihmisille tunturit ja polveilevat maisemat ovat vuoristoa! :D Aamupäivä alkoi 40min kevyellä vaunukävelyllä Levin keskustassa sekä pulkkamäellä eturinteessä. Paappa tarjosi koko porukalle munkki-kahvi-kaakaot Cafe Tanjassa. Iltapäivällä pääsin suksille pakkasen hieman laskiessa. Hiihtelin vapaalla parin tunnin PK lenkin tykkilumiladulla ja kävin jopa pimeänevässä illassa hipsuttelemassa Sammun tuvan suunnalla. Eikä mörköjäkään muuten näkynyt! :)


Tiistaina lähdimme aamupäivästä kiertämään parituntisen Levi-tunturin lenkin pikku-neidin mennessä päiväunille. Kymmenen asteen pakkasessa keli oli mukava ja vauhti sopiva. Lämmin mehu ja suklaa maistuivat ladun varrella eikä millään olisi malttanut lähteä pois. Illalla vielä ulkoilin lapsosten hiihdellessä lähiladulla keskittyen lähinnä mäen laskuun.


Keskiviikkona oli lepopäivä...ja se kunniaksi koko sakki vauvasta vaariin lähdimme hiihtoretkelle Luvattuun maahan. Pakkasta oli vähemmän ja kevyttä lunta sateli. Matkaa retkelle kertyi 12,5km, suksilla oltiin kaksi tuntia. Puolessa välissä söimme lätty-kahvit, makkarat ja piltit Luvatussa maassa. Pienimmäinen nukkui menomatkan ahkiossa mieheni vetämänä ja katseli maisemia koko paluumatkan minun vetäessä ahkiota. Untuvien keskeltä vilkkui pieni punainen nenä ja hymyilevä suu. Eskarilainen sivakoi hienosti koko matkan ja metsässä raikasi Putouksen hokemat: "Soijaa pukka hei-hei, soijaa pukkaa!!". Lasten kanssa hiihdellessä moni pysähtyy juttelemaan. Pikku neiti sai ihasteluja osakseen sekä mini mies tsemppausta reippaasta hiihdostaan. 




















Lepopäivä jatkui iltapäivällä lasketellen. Mumma ja paappa jäivät vahtimaan pikku neidin päiväunia. Eskarilainen jätti tällä kertaa loivat nappihissi-mäet pysyvästi taakseen ja laskimme koko illan eturinteillä. Minä innostuin pipesta, mutta "frontsideolliet" jäivät toistaiseksi odottamaan itseään. :)


Torstaina kävimme myös pienemmän ahkio-hiihtoretken koko porukalla. Eskarilaista tympäisi hiihtäminen ja känkkäränkkä pisteli sinnikkäästi peesissä osan matkasta. Immeljärvi loppui ylämäkiin ja lopulta alamäessä vänkkäräsäärinen-noita taisi laskea lopullisesti kinokseen. Reissu sai onnellisen lopun, kun esikoiseni keksi vapaan hiihtotyylin ja takaisin mennessä veteli Immel-järven poikki V-tyylillä!! Vanhemmat ja isovanhemmat loistivat ylpeyttä. Itse jatkoin perinteisen pitkää PK-lenkkiä muiden mennessä nautiskelemaan latuherkuista Riihen vohvelikahvilaan. 


Hiihtelin kätkän laavulle ja sieltä etelärinteiden kautta Levi-tunturin viertä takaisin päin pitäen sykkeet höntsäily-lenkin tasolla. 3h lenkillä matkaa kertyi vajaa 30km. Ystävänpäivän kunniaksi sain lenkin jälkeen vielä rentoutua hot stone hieronnassa, joka todellakin tuli tarpeeseen. Lihakset rentoutuivat lämmöstä hierojan käsittelyssä, jossa olen viimeksi ollut ... en edes muista koska! Pojat kävivät nautiskelemassa kylpylässä!

Perjantai oli rinnepäivä. Ensin suksilla ja myöhemmin iltapäivästä laudalla. Välillä kärryteltiin pikku neidin kanssa ja välillä mentiin hissillä ylös ankkuri polvissa pikku miehen kanssa, joka kurvaili mäessä koko päivän meidän vaihtaessa välillä lastenhoitovuoroja. Päiväunille piikuli jäi taas isovanhempien huomaan. Poitsu laski jo sujuvasti hisseiltä ja rinteiltä toiselle. Snow Parkkiin piti ehdottomasti päästä. Pientä vääntöäkin käytiin jo siitä mistä hyppyristä voi mennä ja mistä ei. ;) Onneksi mihinkään uhkarohkeiluun ei viitteitä ole ja järkevästi omien taitojen rajoissa poika laskee. Veikkaampa silti, että kovin montaa vuotta en perässä pysy!





Lauantaina kotiin paluu ja ihan oikea lepopäivä! :) Sunnuntaina koko perhe isovanhempien kera kannustimme OLS G-Gepardeja säbä-turnauksessa Linnanmaan liikuntahallilla. Kirsikkakana kakussa oli breikistä tupla-tunnit illalla. Homma on niin hauskaa, ettei malttaisi ikinä olla tunnilta pois. Tanssista puuttuu vielä flow, mutta yrityksen puutteesta ei voi moittia! Hikihatussa joukko aikuisia naisia veivaa six steppii, indian steppii, salsa rockkii, shufflee, baby freecee ja päälläpyörintää niin että päänahkaa pakottaa viikon. Yhteistäkin breikillä ja seikkailu-urheilulla on - nimitäin mustelmat - niiltä ei voi välttyä! :)







Ihana viikko ja tuhti annos urheiluendorfiineja. Urheilua reilussa viikossa kertyi yhteensä yli 20 tuntia. Hiihtäen 11,5h ja kilometrejäkin kasaan yhteensä reilu 100km. Olen onnekas, kun koko perhe jakaa saman addiktion urheiluun pientä tytön tylleröä myöten, joka vain hymyilee kun pysytään liikkeessä tai jotakin mielenkiintoista katseltavaa riittää. Tällä viikolla onkin sitten ollut useampi lepoannos, jotta kroppa ehtii palautua! :)

Terguin, Marjo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti