Pollaa
ja rollaa, kymmenen tikkua laudalla, nurkkajussia ja keinusta hyppimistä
80-luvulla. Siitä se kai lähti; into ja halu olla paljon liikkeessä. Numerolapun
kanssa en ole urheillut ennen vuotta 2005 (ensimmäinen puolimaraton)
lukuunottamatta teini-iässä käytyjä räpyläuintikisoja urheilusukeltajien
Norpparalleissa tai satunnaista mukanaoloa Naisvoimistelussa, mutta todella
monipuolinen ja vuosi vuodelta lisääntyvä liikkuminen muokkasi kuitenkin
sopivanlaisen pohjan kestävyysurheilulle ja erityisesti seikkailu-urheilulle,
joka vie nyt täysin mukanaan! Puolimaratoineilta ja spinning-saleista
maantiepyörän selkään, OTC:n riveihin triathlonia oppimaan ja kokemaan,
maastopyöräpoluille, iltarasteille, melomaan ja lopulta ensimmäisiin
seikkailukisoihin vuonna 2008. Tällä hetkellä treenikalenteri paukkuu ja
seuroja ja ryhmiäkin on jo useita, joista saada oppeja ja treenikavereita.
Silti se tärkein kalenteri roikkuu kodinhoitohuoneen kaapinovessa, jonne
kerätään koko perheen touhut ja jonne äidin treenit sovitetaan niille sopiviin
koloihin. Eihän tämä touhu ilman pesueen tukea onnistuisi ja mikä sen hienompaa
kuin saada maaliin saapuessa tuntea pienet käsivarret kaulan ympärillä...
