Passion Adventure

Passion Adventure
kuvaaja Riitu Kerola

maanantai 12. syyskuuta 2016

Paluu pyöräsuunnistuksen pariin

Viime vuonna Lost in Kajaanin jälkeen en vielä tiennyt, mitä kolmas kerta toden sanoo tarkoittaa tässä kisassa.  Se tarkoitti sitä, että kolmen peräkkäisen voiton jälkeen neljäs peräkkäinen Kainuun seikkailu jäisi väliin.

Jo viime vuonna haikailin vanhan päälajini, pyöräsuunnistuksen pariin. Jostain syystä SM-kisat ovat vuosi toisensa perään sattuneet yhtä aikaa Lost in Kajaanin kanssa, joten paluu on jäänyt.  Kaikki lajin kansalliset kisatkin ovat pääsääntöisesti etelässä. Päällekkäisyys syksyn parhaan seikkailukisan kanssa on minusta todella harmillista, sillä useammalla seikkailijalla on jonkin sortin pyöräsuunnistustausta.

Keskikesällä päätin tehdä määrittelemättömän pituisen lajinvaihdonKalenteri on täyttynyt mtb-treeneistä toisensa perään. Maantiellä ajaminenkin on jäänyt vähemmälle, vaikka toki palauttavana lenkkinä on ohjelmaani kuulunutkin. Siinä missä aiemmin tein kovat treenit heikoimmalla seikkailulajillani, juosten, olen nyt pystynyt tekemään nekin pyörällä.

Kesä toi enemmän treenitunteja kuin parhaat juoniorivuodet. Suurimpana  "syyllisenä" on ehkä ollut se, että en ole käynyt pitkiä kisoja, jotka olisivat vaatineet pitkän palautumisen ja lepoa ennen starttia

Kotona Kempeleessä reenailun lisäksi tein heinäkuussa viikon pituisen "korkean paikan" leirin Ylitorniolle. Päivisin käytiin maauimalassa tai joessa lapsukaisten kanssa pulikoimassa, mutta siinä sivussa sain silti tehtyä laadukkaita mäki- ja tekniikkaharjoituksia maastopyörällä. Karttaakin pyrin lueskelemaan mahdollisimman monella lenkillä.
Ainovaaran SM-hiihtojen 2017 latupohjaa
Ylitorniolla järjestetään ensi keväänä hiihdon SM-kisat ja sen vuoksi Ainiovaaran kallioisille rinteille on ajettu mursketta latujen teon helpottamiseksi. Reiteillä, mihin aiemmin ei ole pyörällä päässyt, pystyi nyt ajamaan sekä ylös- että alaspäin. Tännehän saisi nyt hyvät pyöräsuunnistuskisatkin, ajattelin.

Uskaliaasti ilmoittauduin myös Rokua mtb:n 50 km kilpasarjaan. Sitä ennen ohjelmassa oli Köykkyri xc, noin 1,5h tunnin pituinen kisa kotikukkulalla. Merkitsin kalenteriini myös neljä pyöräsuunnistuskisaa viikonlopun aikana Seinäjoki-Kankaanpää –akselilla. Pääkisani olisi sitten Lost in Kajaanin kanssa yhtä aikaa käytävä pyöräsuunnistuksen SM-sprintti ja pitkä matka.

Köykkyri XC meni hyvin. Sain ajeltua oman rennon suorituksen raparallikelissä. Voittaja meni ylivoimaisena menojaan ja takana tulleista en saanut ajokaveria, joten oma taso jäi lopulta arvoitukseksi. Kisasta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Köykkyrin kipuaminen ei tuottanut ongelmia. Kun treenitunteja on kesältä enemmän kuin aikaisemmilta, sain huomata myös, että palautuminen sujui nopeasti.

Köykkyri XC ja laskettelurinnettä päälle. Kuvan otti Lasse Seppänen.

Rokua mtb:n korvilla olo alkoi tuntua siltä, että flunssa on hiipimässä kylään. Kisa-aamuna olo ei kuitenkaan huonommaksi mennyt, joten lähdin kisaamaan. Meno oli kohtuullisen helppoa ja hapotonta ja siitä palkintona tuli viides sija 50 km kilpasarjassa. Ero samaan kärkinaiseen kuin kolme vuotta aiemmin jäi liki puolta pienemmäksi, vaikka matka oli nyt pitempi. Olin tyytyväinen.

Rokuan jälkeen seuraavana viikonloppuna oli edessä paluu vanhan rakkaan lajin pariin. Naapurin Hannan kanssa kävimme mtb-lomalla Seinäjoki-Kankaanpää akselilla. Voin sanoa "lopettaneeni" sen lajin seitsemän vuotta sitten, mutta nyt kutitti päästä takaisin karkeloihin. 

Mitä on tapahtunut seitsemässä vuodessa? Minä olen kuskina ehkä arempi, sen totesin tutussa Hyllykallion kalliokossa. Suunnistus meni yllättävänkin hyvin, vain sunnuntain toisessa kisassa sorruin yhteen isohkoon parin minuutin virheeseen, mutta suunnistus on toki haparoivampaa kuin tuolloin. Ajokuntoni ei ole yhtään huonompi. Neljä kisaa kahdessa päivässä ja sain tuntuman takaisin ainakin melkein. Toisen päivän kisat jo osoittivat sen, että pääsarjan kovat nuoret naiset eivät ole kaukana, hyvänä päivänä osa heistä on jopa voitettavissa.

Syyskuun alussa pyöräkuume kävi mahdottomaksi, ja meille muutti uusi pyöräTrek superfly on huippu. Enempää ylisanoja en keksi. Kuinka paljon annoin Rokuan ja Kankaanpään hiekkamaastoissa tasoitusta painavalla täysjoustollani? Voi olla, että pyörä ei vaikuta fyysisesti yhtään, mutta ainakin henkisesti auttaa. ;) Tai kuinka paljon tykimpi uusi trekki on vaikkapa seikkailukisojen hiekkatiepätkillä? Se nähdään tulevissa skaboissa!

Kyllä uusi pyörä saa hymyn huulille.

Vaikka uusi pyörä ehti majailla minulla vain pari yötä ja kaksi lenkkiä ennen SM-kisoja, ei minun tarvinnut kahta kertaa miettiä, millä pyörällä lähtisin kisaamaan. Lauantaina oli ohjelmassa sprintti ja sunnuntaina pitkä matka. Vähäinen kartan kanssa ajaminen tai ylipäänsä harvat suunnistustreenit näkyvät toki kartanluvussa. Sprintti meni kohtuullisesti, vaikkakin kaksi väärälle uralle kääntymistä jäi harmittamaan, ja ne veivät mitalin. Tuliaisena oli nelossija. 

Pitkällä matkalla lähdin todella varovasti liikkeelle. Ykkönen löytyi hyvin. Kakkoselle tein reitinvalintavirheen sekä olin jo kääntynyt kerran väärälle uralle, mutta hoksasin nopeasti kääntyä takaisin. Olin tässä vaiheessa kolmantena ja eroa oli jo minuutti. Kolmoselle oli pitkä väli ja siinä tein porukasta parhaan reitinvalinnan. Poljin sen minkä kintuista pääsin, kävin vähän väärällä urallakin, mutta olin silti kovempi kuin kukaan muu. Matkalla neloselle pysähdyin kääntymään uralle, joka tuntui puuttuvan kartasta. Vaan oli kartalla parina pisteenä, mutta ei semmoisia vauhdissa näe. Kääntyminen väärälle uralle, pysähdys, kartan vilkaisu ja heti tulee puoli minuuttia takkiin! Vitonen, kutonen, seiska ja kasi menivät hyvin ja kulta oli silloin noin minuutin karussa. Kasille lähtiessä kääntelin ja vääntelin karttaa pysähdyksissä aivan liian kauan, lisäksi reitinvalinta ei ollut aivan paras mahdollinen ja irronnut pullotelinekin pyöritti juomapulloa kuin kellon viisaria. Jäin minuutin kärkeen tällä välillä. Ysi, kymppi ja viimeinen rasti löytyivät mallikkaasti. Fyysisesti en joutunut koville, sillä joudun menemään hieman jarru päällä, jotta pysyn kartalla. Pitkä matka toi SM-hopeaa. Seikkailu-urheilun harrastajat kahmivat varsinkin ikäsarjoissa roppakaupalla mitaleja.

Ensimmäinen henkilökohtainen mitali pyöräsuunnistuksesta.

Nyt lähden hyvillä mielin kohti talveaSeikkailullisesti sattui huonoa tuuria, mutta kaikilta muilta osin jäi todella hyvä mieli. Erilainen kesä teki tosi hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti