Urheilu on ollut osa elämääni ihan pikkutytöstä lähtien. Kesät yleisurheilin ja talvet hiihdin kilpaa. En muista yhtään lajia, josta en olisi innostunut. Kaikkea piti kokeilla, lajeja joita kotikuntani mahdollisti. Parhaat lapsuuden reissumuistot liittyvät urheiluun ja sen kautta olen saanut aikuisuuteen kantavia ystävyyssuhteita! Aavun kisabussi kuljetti junioreita kesäisin urheilukentältä toiselle, lajikseni valikoitui 800m. Talvisin hiihtokisamatkoja tehtiin isän kanssa Sodankylä-Kemi-akselilla. Ylitornion naisvoimistelijoiden riveissä voimistelin, ohjasin ja esiinnyin abivuoteen asti. Viikot olivat täynnä harjoittelua. Hallit, salit, Ainio- ja Aavasaksan vaara tulivat tutuiksi.
Opiskeluaikoina kisailut ja esiintymiset jäivät. Jatkoin aktiivisesti urheilua, mutta sukset olivat hetken aikaa hyllyllä. :) Seikkailu-urheilua kokeilin 2008 ja sen monipuolisuus koukutti heti. Kestävyysurheilussa nuorena luotu pohja on tukenut harjoittelun jatkamista. Treenaamisesta ei malttaisi pitää edes välipäiviä. Juoksu ja suunnistaminen ovat kaikkein lähinnä sydäntäni sekä hiihtäminen talvisin. Maastopyöräily, spinning, melonta, tanssi ja jumpat kuuluvat lisäksi viikottaiseen treenikalenteriin. Koko meidän perhe urheilee ja liikkuu päivittäin. Eskarilainen nauttii liikunnan riemusta tanssien, pallokentillä ja säbäilyissä. Vauvaikäinen kulkee mukana vaunuissa perheen menoissa. Urheilu yhdistää ja antaa meille endorfiinilatausta arkeen!
