Uimakoululainen

Tätä eivät ihan kaikki minua tuntevat ystäväni ja tuttavani olisi ihan heti uskoneet, mutta minusta on tullut uimakoululainen! Tämä tarkoittaa siis sitä että pulahdan kerran viikossa sunnuntai iltaisin Raksilan uimahallin virkistävän raittiiseen veteen ihan vapaaehtoisesti muiden Oulun uimaseuran uimareiden kesken. :) Kieltämättä asian sisäistäminen on vaatinut sulattelua itseltäkin, koska olen melkoinen vilukissa. Minua palelee lähes aina ja joka paikassa eivätkä sunnuntain uintitreenit ole poikkeus! Asia on jo aiheuttanut melkoista hupia, kun hampaani lyövät loukkua, jos ei mennä ihan satasella koko ajan päästä päähän.

Homma lähti siitä, että Sanna piti minulle yksityisuimatunnin ja totesi, etten olekaan niin surkean avuttoman huono uimari, mitä olen julkisesti mainostanut. :) Olen ehkä verrannut itseäni yläaste ja lukioiän liikuntatuntien uintikertoihin, kun en kertakaikkisesti pysynyt Sannan perässä altaassa, vaikka räpiköin itseni henkihieveriin. Tämän pohjalta tuomio oli armoton: huono uimari! Se, että ei pysy Sannan perässä ei tarkoita välttämättä sitä, että on huono...sillä Sanna on hyvä! Huonon ja hyvän välillä on muitakin positiivisempia adjektiiveja. Vanhemmuutta myös armollisuus itseä kohtaan kasvaa! :) Tapanani on joskus hieman ylikritisoida itseäni ja taitojani. Tästä siis reipastuneina, ihanainen Sanna anoi minulle paikkaa samaan vapaauintiryhmään, Team Ainoon, jossa itse on vuoden verran kehittänyt uimataitojaan. Ryhmään kuuluu myös Tytti. Uimaopettaja, Kastellin urheilulukiolainen, hyväksyi minut ryhmään sillä ehdolla, että toisten perässä on pysyttävä. Aaaw, varsin mehukas alku ihmiselle joka A) on kilpailuhenkinen, B) ei tykkää olla missään huono ja C) uiminen on ehkä vähän yök! Sanna vakuutteli minulle, että pysyisin kyllä perässä ilman kellukkeita ja kumirengasta. Ystäväthän puhuvat aina totta, eikös? :)

Sieltähän sitten itseni löysin virtaviivaisiin uimakamppeisiin sonnustautuneiden altaiden ritarien ja donnien joukosta. Ystävällisesti meille "ei niin super uimataitoisille" oli varattuna vasemmanpuoleisin rata. Sinne siis - eikä palele yhtään. Porukka lähti verryyttelemään (uintislangilla esim. "verraa 4*vinsta") peräjälkeen ja sinne jonon jatkoksi pulahdin minäkin pärskimään. Alussa tuntui etten osaa yhtään, syke nousi ja tuntui että uppoan kuin kivi pohjaan ja koska hengittää? Silloin kun nenä on vedessä vai pinnalla ja milloin se on pinnalla ja milloin sen alla? :) Edellisen uimarin varpaita ei sopinut kadottaa näkökentästä, koska toisten perässä oli pysyttävä. Uin silläkin uhalla, että tämä jäisi viimeisiksi taistoikseni altaan aalloissa. Kyseessä on vapaauinnin ryhmä ja minun perusteet ihan itseopittuja. Järkytyksestä toivuttuani huomaan, että pystyn pidättämään hengitystäni muutaman vedon ajan ja uintiin löytyy löyhänlainen rytmi. Kuuntelen keskittyneesti harjoitusohjeita ja katson mallia kokeneemmista. Huomaan onnistuvani ja se ruokkii oppimaan lisää.

Ensimmäisten treenien jälkeen olen nälkäinen kuin susi, mutta innoissani! Nälkä kestää maanantaihin ja yläkroppa on tukkoisen oloinen, kun on saanut outoa ärsykettä. Mutta voiko näppyjä aiheuttava laji tuntua kertaheitosta näin kivalta! :) Olen ihan innoissani, ehkä eniten siitä, että uiminen tuntuu palelemista lukuunottamatta mukavalta ja juuri niin tehokkaalta harjoittelumuodolta kuin yleisesti aina puhutaan. Vaivattomasti pysyn radan 8 tahdissa ja vapari sujuu, ehkei ihan tyylipuhtaasti, mutta altaan päästä päähän ja takaisin! Jopa hengittäminen joka komannella vedolla alkaa luonnistua.

Uudet AQUA SPHERE uimalasit - korkkaamattomat vielä! 

Tätä Turboa nyt odotetaan postista!! :) 

Uintitreenejä on nyt kolmet takana ja tekniikkasanasto alkaa upota. Tiedän jo, mitä on uida piikki (25m) ja osaan napata itselleni pullarin tai lättärit. Ihan kaikkea en vielä kerrasta ymmärrä, mutta uimaopettajat kertaavat asiat niin että hitaampikin herää oivaltamaan seuraavan harjoitteen. Uimaopettajamme, nuoresta iästään huolimatta, on ihan huippu apuopettajineen. Hommassa on hienosävytteistä sissimeininkiä ja lankkuvatsalihaksia saa tehdä myöhästymisestä johtuen sakkominuutteja. Altaassa ei todellakaan laiskotella vaan seuraavaa harjoitetta ajetaan heti sisään, kun läkähtyneenä saat altaan päädystä kiinni. Uinteja kellotetaan, joka ruokkii tervettä kilpailuhenkeä oman suorituksen parantamiseen. Opettajat seuraavat ja opastavat, kehuvat ja kannustavat...kertovat, missä valmenettavat ovat petranneet. :) Urheilussa pitää aina olla ripaus "G.I. Jane" -asennetta (Viggo Mortensen on muuten komea!!) ja se saa minut innostumaan! Vaikka tahti on uintitreeneissä tiukka ja tehokas, hommassa on huumoria ja rentoutta! 

Uusi uimapuku ja muuta uintikampetta on löytänyt kotinsa nurkistamme. Viime sunnuntaina altaan pohjassa oli peilit ja kauhukseni minulla edelleen vanha uimapuku, kun uusi ei ehtinyt postista. :) Hih, pian kuitenkin selvisi ettei peilien tarkoitus ollutkaan uimapuvun ihailu vaan tekniikan tarkastelu altaan pohjasta - nerokasta!! :D Uimisesta innostuneet käykäähän tsekkaamassa Funkitan ja Turbon uimapukumallistoja. Pirteää vaihtelua sinisten speedojen vaihtoehdoiksi. Kasvaa uinti-intokin uusiin sfääreihin. :) Uimalasit kannattaa myös valikoida huolella. Ehdin jo hankkia itselleni speedon lasit ja tappelin lasien kanssa turhautuneena, kun en saanut säädettyä niitä niin että ne olisivat pitäneet veden ja tuntuneet siedettäviltä päässä. Silmän alla olevat luut olivat arkoina vielä viikon jälkeenkin. Sen verran raivokkaasti niitä asettelin paikalleen saaden vain punaiset rinkulat nahkaani. Avovesilasit voivat olla parempi vaihtoehto harjoitteluun kunnon silikonipehmusteiden kera! Swimshopista löytyy uintisälää laidasta laitaan kohtuu hinnoin. Suosittelen lämmöllä!!

Räpylät ja pullari

Lättärit - joista harjoitteissa suositellaan ranneremmin poistamista

Uinti on kyllä haastava tekniikkalaji ja huomaan, että aina kun harjoitteen tarkoitus painottuu johonkin ruumiinosaan, ne toiset jäävät vaille huomioita. Jos treenataan käsivetoja ja tehostetaan käden asentoa, vedon tehoa, kulmaa, rentoutta jne. vartalon asento tipahtaa, enkä muista enää ikäänkuin uida "keuhkojeni päällä" peppu melkein pinnalla. Sitten kun harjoitellaan vartalon asennon suoraa linjaa, korsetin tukea ja vartalon kiertoja, käsien liikerata heikkenee ja kun taas kysessä ovat potkut muu pakka sakkaa vähän. Koko pakettiin on vaikea keskittyä kerralla. Hengitys- ja uintirytmin löytäminen vaativat vielä paljon keskittymistä, mutta uskon että opin nopeasti - jo kolmessakin kerrassa on tapahtunut kehitystä. Hengityksen pidättämisen suhteen olen vielä kehnonlainen, mutta 25m meni viime kerralla rikki ja räpylöillä tavoitellaan koko altaan mittaa!! :) 

Ensimmäisten treenien jälkeen ei meinannut uni tulla silmään, kroppa kohisi ylikierroksilla rankan uuden treenimuodon päätteeksi. Viime kerralla nukahtamisen sulavuuteenkin oli tullut kehitystä, joten kovan treenin jälkeen tottumista tapahtuu nopeasti. Tämä kirjoitus olkoon nyt vahvistuspuhe niille, jotka kokevat syystä tai toisesta antipatiiaa uintia kohtaan, mutta haluaisivat lisätä sillä harjoitteluun sisältöä ja tehokkuutta. En (huom!! toistaiseksi ainakaan ;)) suunnittele triatlon hommia, mutta tämän vuoden aikana olen menettänyt sydämeni jo maantiepyöräilylle ja aika vakava ihastuminen uintiinkiin roihuaa jo. Altaaseen siis MARS ja menkää johonkin ryhmään, ei sinne kannata yksin palelemaan lähteä! Seurassa kilometrejä karttuu huomaamatta ja oikean uintitekniikan oppiminen on taattu! :)

Tulevana viikonloppuna Passion Adventure ottaa mittaa itsestään Extremely Lost in Kajaanissa! Tällä kertaa komppaniassa mukana minä, Tytti ja Niina! :)

Terguin, Marjo