Passion Adventure

Passion Adventure
kuvaaja Riitu Kerola

perjantai 16. elokuuta 2013

Aavasaksan Jotos, Hyvä fiilis (Niina, Kirsi ja Anu)

Alkukesästä ajatuksena oli lähteä Ylitorniolle kahdella joukkueella pitkään kisaan, jonka kesto olisi kahtena päivänä 6 tuntia (yht. 12 h). Rokuan kisan jälkeen kuitenkin kävi selväksi, että Kirsin polvella ei yötauon jälkeen pystyisi juoksemaan, joten tuosta tavoitteesta oli luovuttava. Päätimme lähteä 6 tuntia kestävään Hyvä fiilis -sarjaan. Tiimimme kolmanneksi jäseneksi saimme Anun, joka debytoi Passion Adventuren riveissä. Anun blogi löytyy osoitteesta: mammaliikkuu.blogspot.fi.

Ylitornion treenileiristä jo palautuneena Niina hakee perjantai-iltana kisamateriaalin Vanhanpihan Jarilta Aavasaksan päältä. Jari tuumaa, että Niina on sitten kolunnut jo kaikki reitit etukäteen. No ei aivan, mutta melkein. ;)

Kirsi ja Anu saapuvat perjantai-iltana Niinan vanhempien luo. Ilta sujuu leppoisasti grilliruuasta ja viinistä nautiskellen, saunoen sekä kilpasarjan gepsejä seuraten. Suuret kiitokset vielä Niinan vanhemmille! Ratojen suunnitteluun, karttojen päällystykseen ja varustevälppäykseen ei aikaa juuri mene. Sovimme vielä kisan rooleista: Niina toimii itseoikeutetusti suunnistajana, Kirsi vastaa reittikirjasta ja leimaamisen muistuttamisesta sekä Anu emitistä ja rastien leimaamisesta.

Kisa lähtee liikkeelle lauantaiaamuna prologilla, jossa on kaksi etukäteen tuntematonta rastia. Karttojen hakuun spurtataan auton töötistä. Aurinkomajojen parkkipaikalta sännätään aluksi laskettelurinnettä melkein alas asti. Ylös tyydymme kävelemään reippaasti. Sykkeet saa mukavasti kyllä nousemaan. Vaihdamme pyörät alle ja toka rasti onkin sitten Keisarinmajan näköalatornin kupeessa ylhäällä vaaranpäällä. Mukavat nousumetrit heti kisan alkuun!

Prologi on ohi ja loppukisa mennään edellisiltana piirretyillä ja suunnitelluilla reiteillä. Ylhäältä vaaran päältä lasketellaan pyörällä hirmuvauhtia Aavasaksan länsipuolella olevalle hiekkatielle, missä Niina on joskus sielläkin sauvojen kans treenaillut. Anun pyörä poukkoilee kuoppaisessa alamäessä niin hurjasti, että Kirsi arvioi parhaaksi jättää pienen turvavälin. Rengaspaineista ennen starttia aloitettu keskustelu jatkuu vielä matkan varrella, kunnes myöhemmin tyhjennetään Anun renkaista ilmaa vähemmäksi. Kolmosrastilta matka jatkuu kohti Pohjois-Portimoa ja Portimojärven lintutornia.

Lintutornin alla meillä on tehtävänä tunnistaa seitsemän lintua. Apuva! Sen verran helpotusta on, että lintutornin päällä on oikeat vastaukset, mutta lintulajeja on 30 eli pitää vielä veikata ne oikeat. Keksimme hyvät taktiikat ja tunnistamme linnut suht näppärään (kalalokki, kaakkuri, taivaanvuohi, kyhmyjoutsen jne.) Pääsemme melomaan noin kymmenessä minuutissa. Vaihtoehtoisesti olisi voinut ottaa 20 min sakkoa, jos lintutunnistus ei olisi onnistunut. 





Meillä on vähän sisäpiirintietoa Portimojärven melontaolosuhteista. Säännöstelty järvi on kovin matala ja joka kaislikkoon ei kanootilla meloen pääse. Tiedossamme on kuitenkin, että järven pohjoisrannalla menee melottava "kanava". Kanava löytyy kuin löytyykin ja sitä pitkin melotaan kohti Tengeliönjokea. Kaksimiehinen Rigor mortis -joukkue  hoksaa saman reitin ja lähtee peesiin. Tässä kohtaa olemme kisan kakkosena, mutta ykköspaikkaa pitävä kolmen miehen joukkue SAKU ei ole vielä suorittanut lintutornitehtävää, jonka sai halutessaan tehdä vasta melonnan jälkeen.


Ensimmäinen melontarasti on Tengeliöjoen ja Portimojärveen johtavan ojan suulla. Siitä jatkamme matkaa paikkaan nimeltä Väärä joki. Niina oli melkein unohtanut, että on käynyt täällä pilkillä mummon ja serkkupojan kanssa.

Jatkamme matkaamme Tengeliöjokea vastavirtaan. Kolmas ja viimeinen melontarasti on hieman Kallivaaran jälkeen. Siellä käännymme yhtäaikaa Rigor mortiksen kanssa ja palaamme samaa reittiä lintutornille. Miehet jättävät meitä hieman, vaikka heitä on vain kaksi. Melonta sujuu meillä silti ihan hyvin, vaikka ehdimme tällä kokoonpanolla vain kerran ennen kisaa kamalassa tuulessa ja aallokossa kokeilla melontaa.


Lintutornilta nappaamme pyörät ja jatkamme matkaamme suorinta reittiä kohti Etelä-Portimoa. Samalla ohitamme joukkueen SAKU, joka pähkäilee vielä lintujen parissa. Seuraava rasti on Kivivaarassa, Porokämpän takana olevassa Pappilanlammessa. Etenemme pyörällä vuorovedoin. Kivivaaraan johtaa tiukkaakin tiukempi hiekkatienousua, joka kysyy reisivoimaa. Anu käy kahlaamassa rastin ja samalla Niina tyhjentää ilmoja Anun pyörän kumeista. 

Sitten onkin vuorossa lyhyt pätkä vaellusreittiä, jonka jälkeen luukutetaan hiekkatietä Eholammelle. Porot säntäilevät tien yli peloissaan. Eholammella on vuorossa kaksi questia. Ensimmäisessä Niina sukeltaa kolme numerokoodia Eholammen pohjasta. Mukavasti virkistyy ja vesi on muuten lämmintä. Koodit löytyvät nopeasti. Kirsi ja Anu ehtivät hädin tuskin kääntää Niinan vaatteet oikein päin sillä välin.

Toinen tehtävä ei blondeilta onnistukaan (ennen kuin saunan lauteilla kisan jälkeen). Miten saada viiden ja kolmen litran kanisteria käyttäen neljä litraa vettä viiden litran kanisteriin? Onneksi sakko ei ole pitkä, vain 10 min. Hetken pohdittuamme päätämme käyttää loppuajan levähtämiseen ja tankkaamiseen. Viimeiset minuutit tuntuvat ikuisuudelta ennenkuin saamme lähtöluvan.


Sakkorangastuksen jälkeen vuorossa on oikeaa suunnistusta Viisavaaran kartalla. Niina ei kylläkään ole tällä kartalla suunnistanut kuin kerran aiemmin. Rastit ovat helppoja ja löytyvät hyvin. Viimeiseltä suunnistusrastilta tulee hieman takkiin, kun Niina ei hoksaa rastin jälkeen lähtevää polkua. Enemmän aikaa kuitenkin tuhraantuu siihen, kun Niinan suunnistajansolmut pettävät. Aikaa umpisolmun selvittämiseen kuluu muutama minuutti.

Viisavaarassa olimme hetken piikkipaikalla, kun Rigor mortiksen pojat pummasivat. Juoksulla ja pyörällä he kiisivät sitten kuitenkin taas ohitse. PowerAdventuren miehet tulevat vastaan.



Solmun jälkeen matka jatkuu taas pyörällä kohti vanhaa kaatopaikkaa. Jatkamme vanhaa tietä Aavasaksalle päin ja Kemppaisen mutkan jälkeen käännymme vasemmalle hiekkatielle. Ihan uutta seutua Niinalle! Sieltä Anu käy taas rämpimässä rastin ja jatkamme kohti Ruotsin tullia. Tullin rantaan jäävät pyörät ja alkaa coastaleeringpätkä Ruotsin puolella.


Uintia on loppupeleissä vähän, sillä joen yli pääsee melkein koko matkan kahlaamalla kainaloita myöten. Rastit löytyvät hyvin. Hetken aikaa ihmetellään leimasimen puuttumista yhdeltä rastilta. Viimeinen coastaleeringrasti on puuduttavan kaukana. Kärkipaikkaa pitävä miesjoukkue tulee vastaan ja kellotamme tappiota hieman ennen paluuta pyörille n. 15 min. Sijoituksemme on selvä, joten kilpailufiilis alkaa vaihtua sitkaaseen etenemiseen.

Sitten vielä nappaamme pyörät ja poljemme takaisin vaaran päälle. Aavasaksan vaara kiskoo loppumetreillä viimeisetkin voimat reisilihaksista, kun pienimmällä vaihteella yritämme pitää kammet pyörimässä. Niinan treenileiri näissä maisemissa näyttää tuottaneen tulosta, sillä hänen pyöränsä kulkee ylämäkeen selvästi keveiten. Viimeinkin nousu loppuu ja maali odottaa. Sijoitus on toinen, noin 19 min kärkimiehille perässä. Koko joukkue teki hyvän suorituksen ja vauhti oli tasaisen hyvä. Hieno ja mukava reitti. Suuri kiitos järjestäjille!

Reissu numeroina:
6h 19 min, 66,2 km, keskisyke Niinalla 151 lyöntiä minuutissa, maksimisyke 179, kulutetut kalorit 4818 kcal, keskivauhti 5 min 42s/km. Ja tässä vielä Polarin gps.

Kirsi ja Niina

1 kommentti:

  1. Kiitokset hienosta kisaseurasta! Saatiin meillekin sykkeitä ylös kun tulitte koko ajan niin lujaa hiillostaen takana (ja välillä edessäkin) =)
    T: Rigor Mortiksen pojat

    VastaaPoista