Kesä on viimeinkin tulossa ja pihan lumikasatkin sulaneet, kun hartiavoimin levitetyt viimeiset sitkaat kinokset antautuvat kevään orastavasta lämmöstä. Haravointi ja pihatyöt ovat vääjämättä käynnissä ja osittain vielä edessä. Minua ei voi puutarhurin taidoilla kehua, joten en missään tapauksessa kuulu niiden joukkoon, jotka odottavat innolla aikaa jolloin saa upottaa sormensa multaan. Rakastan kaikkea kaunista, mutta pihahommissakin pitäydyn siinä, että yksinkertainen on kaunista. Kukoistavat perennapenkit tuskin koskaan löytävät paikkaansa pihaltani ellen sitten mummelina löydä itsestäni sitä uinuvaa viherpeukaloa! Ihan asfaltti-hommiin en suostu...mutta helppohoitoista kiitos.
No mutta asiaan...sukset viettävät ansaittua lomaansa. Viime talvena hiihtokilometrejä kertyi noin 900km. :) Juoksukausi on lähtenyt tahmeasti liikkeelle, kun tuntuu etteivät jalat meinaa millään tajuta, mistä hommassa on kyse. En muista, että aikaisempina keväinä totuttelu olisi ottanut näin kauan. Syy voi olla vääjämättä lähestyvä ikäleideys, kun kavioissa on kitkaa.
Toisin kuin tavallisesti, en lähtenyt rakentamaan juoksukuntoani tänä keväänä ensin kuukausien pk-lenkkeilyllä. Kesä on Suomessa lyhyt, joten jos meinaa kehittää hapenottokykyään ja päästä edes vähän lujempaa saa perustunkkaus jäädä vähemmälle. Luotan, että talven aikana pohjakunto on rakentunut. Suunnistuksetkin ovat alkaneet. Se jos joku tuo intoa juoksuun! Pelkkää asfalttitassuttelua mukavampi on pururata ja jos saa vielä kartan käteen, on se entistäkin hauskempaa. Iltarastit ovat olleet urbaania maastoa ja yksi todella onnistunut sprintti. Näyttää, että olen oppinut jotakin (paitsi en pyöräsuunnistamaan :)). Kovin paljon en vielä uskalla kehuskella, koska ensi kerralla tulen sitten tietysti heinän ja kuran peitossa kotiin itkemään, kun tein niin monet hasardi-kiemurat etten laskuissa pysynyt. Yleensä iltarasteille kuuluu vakiona yksi pummi...jonka jälkeen itseluottamusta keräillään parin rastipisteen väli. Tavoitteena olisi saada vauhti ja taito balanssiin, mutta siihen menee vielä jokunen vuosi! :) Lähiaikoina lisää sisältöä blogissamme suunnistamisesta, koska tapahtumia on lähitulevaisuudessa tulossa monia. Olen taas menossa tekemään jotakin uutta ja jännittävää!! Mutta siitä lisää sitten...
Juoksutekniikka mietityttää aina ja vaikka takana on junioriaikojen urheilukoulua useampi vuosi, ei taida oppi oikein enää vaikuttaa jäsenissä. Ex-aituri ystäväni on jo nimetty PA:n Niinan henk.koht. juoksuvalmentajaksi :) joten päätin minäkin liittyä valmennusrinkiin muutamaksi kerraksi, jotta saan palautettua loikat ja kuopaisujuoksut mieleeni. Tarkoitus on kerran viikossa aloittaa lenkkeily tekniikkaharjoituksella. Siihen todellakin huomasin olevan tarvetta! :)
Lähdimme Kempeleestä alkuverrytellen matkaan ja sopivan hiekkatien päästa alkoi tekniikkatreeni. Inka-valmentajamme :) otti homman tottuneesti haltuun ja olin aivan otettu, koska hän oli tehnyt etukäteen suunnitelman meidän hyväksemme! Treenit menivät kutakuinkin näin:
Alkuverryttely
Polvennostojuoksu 2 x 20
Polvennostojuoksusta juoksuun x 2
Kuopaisujuoksu O, V, molemmat 2 x 15
Pyöritysjuoksu 2 x 15
Vuoroloikka 3 x 10
Juoksuloikka 3 x 10
Juoksuloikasta juoksuun x 3
Korkea vuoroponnistushyppely 3 x 10
Muutama nopea veto n. 100-150m
Loppuverryttely
Sain heti aluksi ansaitusti palautetta naisvoimistelija-nilkoistani ja taisipa kädetkin laukassa ojentua vähän liian keijukaismaisesti. En ole tajunnutkaan, että viedessäni jalkaa taakse, minulla on tapana suoristaa nilkka. Vien kyllä jalan juoksuaskeleessa kunnolla lantion alle, mutta jotakin ihmettä tapahtuu selän takana! :) Toinen vaikeuksia tuottava asia oli saada lantio pysymään koko ajan oikeassa asennossa, joka on oikeastaan koko homman ydin. Olin myös kuvitellut että kolmas tärkeä seikka, kädet, olisivat juoksuasennossani hallussa. Nopea veto osoitti, että lähden viemään polvia sisäkiertoon ja myös kädet kiertyvät samalla vastaan. Nyt sitten harjoitellaan nostamaan kunnolla polvea siten, että nilkka on aktiivinen muttei naisvoimistelu-asenossa. Käsistä otetaan lisää voimaa, eikä niitä aleta heilutella miten sattuu vauhtiakaan lisätessä. Normivauhdissa pakka pysyy joten kuten koossa, mutta kehitettävää löytyy. Niinan loikat ja tekniikka ovat kohentuneet Inkan opeilla jo huomattavasti ja valmennettava saa kiitosta valmentajaltaan. Keijukujan valmennustiimi rules! :) Katselen ihaillen Inkan helpon näköisiä pomppuja! Lennokasta menoa!!
Polkaisen loppuverryttelyksi Kempeleestä kotiin raikkaassa perjantai illassa. Tytöt jäävät six packin metsästykseen, mikä ei todellakaan liity mihinkään mäyräkoira-ööleihin. :) Lauantaina totean, että tekniikka on valunut ainakin pohkeisiin, mutta myös muualle jalkoihin. Kahdella tönkköpönkelöllä ei pääse sutjakasti edes alakertaan saati sitten vikkelän pikku neidin perään lattiatasossa. Lauantain suunnistus Nokelassa on sellaista rautatankojen ulkoilutusta, että irvistelen sisulla menemään sykkeiden hipoessa mukavia lukemia. Jalkojen hermotus on saanut uutta ärsykettä ja uusia piileviä lihaksia on kenties löytynyt. Lisää harjoittelua siis niin irvistely seuraavana päivänä vähenee ja 60 rajoituksetkaan eivät rajoita!! :D
Kevään tullen lenkkareitakin on pitänyt päivitellä. Niina löysi itselleen tämän kevään herkullisen väriset Asicsin DS Trainerit, jotka minun hyppyripottuvarpaalle eivät sopineet (vaikka väri olisi houkutellutkin!). Kenkää on kevennetty ja kuumaliimaukset vetävät kangasta sen verran tiukkaan, että lenkkarissa ei ollut tilaa riittävästi. Kenkä on tarkoitettu kisakengäksi ja lyhyempiin koviin suorituksiin. Ostin itselleni treenikengäksi GT-2000 kengät. Nimbukset tuntuvat joskus leveiltä pomppukengiltä ja GT-2000 on kapeampi, kevyt ja silti vaimennusominaisuuksiltaan hyvä...ainakin vielä olen tyytyväinen. Sannakin kuului löytäneen uudet treenikaverit! :) Kyllä nyt kelpaa rouvien tossutella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti