Urban Ride 20.4.2013 / Tytti, Sanna ja Marjo

Lauantai-aamuna satoi vaakaan ja pystyyn lunta. Mitä ihmettä, sääsammakko lupasi kevättä ja kunnon keliä. Seikkalija ei silti valita ja haastavat olosuhteethan ovat samat kaikille, joten marmatus sikseen. Ilmojen herra teki kuitenkin taikojaan ja mentaalinen sadetanssi tuotti tulosta. Keli vaihtui mukavaksi sopivasti ennen lähtöä. Urban Ride on nimensä mukaan jopolla sotkemista urbaanissa ympäristössä. Leikkimielinen kisa on Oulun kevään monivuotinen perinne. Kisojen sisältö on vuosittain vaihdellut, mutta usein hommaan on ainakin löyhästi liittynyt jonkin asteista suunnistamista. Paikallistuntemusta kisa kasvattaa väkisinkin.   

Koko meidän seikkalu-viisikko oli paikalla, jokainen valmiina nielemään asfalttia useamman tunnin ajan. Matkaan PA:n tiimi lähtisi kahtena joukkona ja startti oli klo 12 Pyörä Suvalan pihasta, joka kuhisi ihmisiä monen kirjavine menopeleineen. Ennen lähtöä pihalla säädettiin kamoja, syötiin, juotiin, juostiin pissalla ja säädettiin vähän lisää. Minulla oli lainassa cyclo cross tarkoituksena hypätä kyseisen menopelin selkään ensimmäistä kertaa ikinä. Oma cyclari saapuisi pian, joten tuntumaa pyöräilyn vauhtiin oli tarkoitus viritellä lainapyörällä. Tytillä oli myös cyclo, mutta muut Passionattaret lähtivät kisaan teräksen kovilla paksukumeilla! 

Lähtökäsky käy ja 58 asfalttisoturia polkaisee matkaan. Järjestäjät myhistelevät lähtijäennätyksen vuoksi. :) Suojelen lainapyörääni sekä ajattelen hampaitani, en halua kaatua, enhaluakaatua, enhaluajäädäalle...prkle...Sanna ja Tytti kaasuttavat jo lähes horisontissa, mutta mitä huomaankaan minä!! Leikki on kaukana, kun en keksi miten joposta saadaan pienempää vaihdetta silmään. Pitää ottaa pientä spurttia heti kärkeen ja isolla väännöllä. En löydä toista vipua koko ohjaamosta, jotta saisin pienemmälle vaihteelle. Saavutan tytöt. Tytti sukkuloi sujuvasti autojen ja liikennevalojen huiskeessa. Tulee mieleen Rooman liikenne ja sen pienet autot. Sieltä mennään missä on rakoa, jos ei mahdu niin mennään kuitenkin. Vihaisten ilmeiden saattelemana sotken korvat luimussa tyttöjen peesissä ja ajattelen, että on parasta olla vilkuilematta ympärilleen. Myllytullin kohdalla virtapiikki ja hengitys alkavat tasoittua. Alan anella konsultaatiota vaihteiston kanssa. Putoamme melkein pyörien selästä nauraessamme valmistautumistani kisaan. En todellakaan ehtinyt edellisenä iltana mitään pyörää testaamaan. Sentään sen verran kävin pyörän selässä, että yletyin penkiltä polkemaan. Onneksi oli kaksi pyörä-maisteria mukana, joten minäkin avuton pääsin vaihteistossa kartalla. Poljetaan reipastellen kohti Pöllökankaan koulua, josta saamme lisäohjeita.

Saavumme paikalla hyvissä asemissa. Koululla järjestäjät neuvovat valitsemaan kolmesta kaupunkikartasta yhden mieleisen. Yksi vie Kiiminkiin, toinen Haukiputaalle ja kolmas Oulunsaloon. Kiertelemme hyvän tovin karttojen parissa miettien, minkä valita. Haukipudas tökkii vähän, kun siellä suunnalla on saanut seikkailla ja toivottavasti saa vielä jatkossakin. Oulunsalo ei saa kannatusta ja päädymme Kiiminkiin vievään karttaan. Nopea katsaus reittiin ja kohti rasteja. Päätämme ottaa pääväylän eli Kuusamon tien varrelta mahdollisimman monta rastia, emmekä lähde tavoittelemaan kaikkia suuripisteisimpiä rasteja.

Kartan seuraksi saamme tehtäväpaperin sillä jokaisella rastilla on kysymys, jossa pitää vastata mitä erillaisimpiin kysymyksiin. Piirtämäänkin pääsee!! :) Ensimmäinen rasti on Välivainiolla, Tytin lapsuuden kodin lähistöllä. Siellä käydään ihmettelemässä Talvitien sisäkaarteen tolpan värejä! Matka jatkuu Värtön rannan kautta Hiukkavaraan. Talvikankankaan parkkeerausohjeita kysytään seuraavalla rastilla, joka vuorostaan sattuu sijaitsemaan Sannan entisen kodin Pyrytiellä. Saviharjulle polkiessamme otamma muutaman rastin matkan varrelta ja saamme maistaa myös kunnon vastapuhuria. Polku taittuu hyvin ja vuorovedoin mennään. Ajoharjoitteluradan rastille hätäilemme kääntymisen kanssa. Kaikki tiet eivät tarkemman tarkastelun jälkeen olekaan siellä, missä ensin kartan mukaan vaikuttaisi tie kulkevan. Lumen alta ehkä paljastunee kinttupolkua tai sitten tietä ei ole vielä edes tehty. Jäälin ostoskeskuksessa käymme tarkistamassa, kuka hoitaakaan isännöintipalvelun, jonka jälkeen Honkimaan rastilla kirjoitamme lappuun, että kyseissä taloyhtiössä on paljon lapsia, mutta ei yhtään liikaa. :) Sannan kummipoikakin pyöräilee vastaan! Isoahon rastilla lasketaan leikkikentän keinujen ketjusuojia, jonka jälkeen Kiiminkin ABC:lle suorittamaan tehtävää 1. Erillisessä tehtälapussa on selkeät ohjeet, mutta ilmeisesti luemme joka toisen tai kolmannen sanan (josta mahdollisesti jälkiviisastuimme tai sitten emme, sähläys kun kuuluu normi suoritukseen). Pippurien kilohintoja...joo...kauppoihin...joo...helppo homma...ja naps...kolme kauppaa ja hinnat lapuissa. :) Saamme uuden kartan paluumatkalle, uusine rasteineen.

Paluumatkalla polku jysähtää mukavuusalueelle. Emme oikeastaan kunnolla suunnittele paluumatkan reittiä, joka näin jälkikäteen olisi pitänyt valita toisin. Samassa ajassa olisi ollut mahdollista saada ainakin 10 pistettä lisää. Lähdemme mekaanisesti palaamaan Kuusamon tietä myös takaisin, tehtyämme lenkin Kiiminkin kirkonkylän ympäristössä sijaitsevilla rasteilla. Juttu luistaa ja hauskaa on. Piirrämme postilaatikkotelineen kuvan, koodaamme lukon numerosarjoja ja laskemme päiväkodin parkkipaikkoja. Osalla rasteista joutuu melkein kurpomaan, kun maston kupeessa on jättilammikko lällyineen. Tehtävärastit pitävät hyvin mielenkiintoa yllä. Lehtogrillillä myyjiä huvittaa, kun tarkastamme, ettei Olympialeivän hinta muutu maanantaiksi klo 13. 5,80€ oli  muistaakseni murkinan hinta, koska lounas-ale loppuu arkisin 12:30! :)

Tehtävärastilla 2 pitää tunnistaa viiden elokuvan mainosjulistepalasesta oikea elokuva. Siinä sitten pyöritään ja otetaan vinkkiä mistä saadaan. Käytetään suhteita ja ainakin yritetään käyttää naisellista viehätysvoimaa tai pitäisikö sanoa seikkalijauskottavuutta, sen mitä hikoilevana ja kurat kasvoilla on mahdollista saada. Juuri kukaan ei lämpene, mutta gentlemannejakin vielä on! ;)

Yksi sakko rinki, jonka jälkeen saamme oikeat vastaukset paperille. Pisteitä heltyy vain 10/50, koska aikaa tuhraantui liiaksi. Hietasaaressa on maali. Ajattelemme napata vähän suolaista syötävää, koska järjestäjät vinkkaavat sisällä olevan jotakin pientä purtavaa...Riemun kiljahduksia nälkäisiltä naisilta, kun toteamme pöytien notkuvan kaikenlaista namia!! Ikävä kotiin pikkuväen luo on korventanut minua tyttöjen tsemppauksesta huolimatta jo muutaman tunnin polttavana. Onnistun kippaamaan ensimmäiset ruissarit, sipsit ja karkit lattialle, mutta toisen kierroksen jälkeen tunnen, että tankissa on sen verran polttoainetta, että jaksan sukkuloida kotiin pitsalle. Mies on palannut samalta reissulta muutamaa tuntia aikaisemmin ja kotona on pöytä katettuna. :)

Koko reissun ajan polkeminen oli helppoa. Emme rynnistelleet liiaksi. Hanukkakanukka alkaa lopussa hieman vaikeroida. Penkki meinaa syövyttää, kun tälle keväälle ei ole vielä pepatus ehtinyt parkkiintua. Niskoissa tuntuu vähän, mutta muuten kaasuttamisen varaakin jäi reilusti. Homma oli mukavaa koko ajan ja juttua riitti. Seura oli loistavaa...olisin tylsistynyt halkomaan tuulta yksikseni. Pyöräily ei ole lajina minulle se nautinnollisin, mutta nyt väitän että cyclarin letkeys auttaa orastavaa ihastusta lajiin. Paluumatka olisi voitu suunnitella järkevämmäksi, mutta oppi ja ikä kaikki! 

Lopputuloksia odotellaan...vaikka kyse on leikkimielisestä kisasta niin kaikkia kiinnostaa miten meillä oikein sujuikaan. Hauska reitti ja monipuolisesti tehty. Järjestäjille suuri kiitos! Tulosten saapuessa ihmetys on suuri. Tytti on voittanut 100 pisteellä, Sannan tullessa kolmanneksi 8 pisteen erolla Tyttiin. Minä jään Tytistä 20 pistettä, vaikka olemme käsittääkseni tehneet noin 110 km reitin kolmisin. Protesti, vaadin tarkastusta ja uusinta pisteiden laskentaa, muuten en ala!! :D Oikeasti päädyn hämmentyneenä kyselemään, mitä kummaa olenkaan keksinyt tehtävälappuun kirjoittaa. Eihän se nyt ihme olisi kun sekoitan normielämässäkin joulut ja juhannukset. Ystävät osaavat jo tulkita mongerrustani. Eikö minun hieroglyfiasta saa selkoa vai olenko visioinut aivan omiani. Kirjoitin jokaisen vastauksen aina heti rastilla juuri turhien virheiden välttämiseksi.


Protesti tuottaa tulosta! Tytti kyllä vetää meistä pisimmän korren...hän on osannut kirjoittaa ainakin yhden pippureiden kilohinnoista oikealle rivilleen ja sijoittuu jaetulle ensimmäiselle sijalle. Symbioottiset sisarukset Sanna ja Marjo osaavat toheloidakin samassa kohtaa - toisistaan riippumatta, ainakaan tiedostetulla tasolla. Kumpikin on kirjoittanut kaksi hintaa vahingossa ristiin. Jos vielä olisimme osanneet tavuttaa tehtävän ohjeet oikein niin olisimme ehkä onnistuneet paremmin, koska pippureista piti löytää se kunkin kaupan edullisin kilohinta. Pisteitä oli mahdollista saada 30, josta me Sannan kanssa saimme pyöreät nolla! Lukutaidosta olisi ollut yllättävän paljon hyötyä tässäkin leikissä. Jokatapauksessa olemme polkemalla saavuttaneet eniten pisteitä naisten sarjassa, joka on hymyn arvoinen suoritus! Palkintokin on luvassa!

Seuraavia polkuja odotellen, Marjo