Voiko ihanammin päivä enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää

Juuri nuo laulun sanat tulivat mieleeni, kun tänään hiihtelin töihin. Klo 6.30 ilmassa oli vielä raikas yöpakkasen tuntu. Aurinko kiipesi yhä ylemmäs ja sai puissa olevat jääkiteet kimmeltämään. Olo oli kuin satumetsässä. Välillä oli vain pakko pysähtyä ihmettelemään luonnon kauneutta. Töihin päästessä työkaveri kyllä yritti latistaa tunnelmaa sanomalla, ettei kukaan voi olla aamuisin noin täynnä energiaa. Minä olin.

Olen kulkenut kevään perjantain työmatkani hiihtäen. Siihen on ollut hyvä päättää työviikko. Tosin olin sitä ennen monen monta vuotta pyöritellyt mielessäni ajatusta, että joku päivä vielä hiihdän töihin. Kotoani on noin kilometrin matka ladulle. Se samainen latu kiertää Auranmajan kautta lähelle työpaikkaani Pöllönkankaan koulua. Matkaa tulee n. 15 km yhteen suuntaan. Kyllähän ne työkaverit aluksi ihmettelivät, että onko tuo hullu hiihtänyt tänne. Mikäs ihme tuo nyt on, kulkihan ne ennen lapsetkin hiihtäen kouluun?

Työmatkaliikunta sinänsä ei ole minulle mitenkään uutta. Kuljen ympäri vuoden työmatkani pyöräillen. Tänä vuonna olen tosin joutunut tekemään yhden myönnytyksen ja menemään keskiviikkoisin autolla töihin.  En ole oikeastaan ikinä edes ajatellut muuta mahdollisuutta kulkea työmatkoja. Siinä on monia etuja niin  taloudellisia kuin ekologisia, mutta ennen kaikkea saan olla ulkona ja saan hyvän annoksen liikuntaa. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että työmatkani ja työni ovat sellaisia, jotka mahdollistavat pyörällä kulkemisen. Matka on juuri sopivan mittainen, jotta sen jaksaa kulkea ympäri vuoden pyörällä. Syksyisin ja keväisin tosin kaipaan pidempää työmatkaa. Joku on joskus sanonut, että ajele vaan vähän pidemmän reitin kautta kotiin. No siihen en kovin usein ole kyennyt. Yleensä aamulla on hoppu ja iltapäivällä taas väsy ja nälkä. Tosin myönnän, että sekin on vain asennoitumiskysymys. Nyt tämän blogikirjoituksen mielessä pyörittely sai sen aikaan, että torstaina pyöräilin pidemmän mutkan kautta kotiin ja sain hyvän pyörälenkin aikaiseksi. Sulilla tiepätkillä alkoi jo polttelemaan kesän maantielenkit.

"Aamulla sukset kainaloon, naskalit kaulaan ja vaihtovaatteet reppuun ja merenjäätä kohti. Hiihtokilometrejä tuli yhteensä 7,5 km. Harmi, että tajusin vasta nyt tässä vaiheessa talvea tämän työmatka hyötyliikuntamahdollisuuden"
Tämä oli partiokaverini facebook statuksesta eli en ole ainoa, joka on löytänyt hiihdon ihanuuden työmatkaliikuntana. Nooralla tosin olisi vielä mahdollisuudet avovesiuintiin, soutamiseen tai melontaan, kun vesistö on lähellä. Sitä mahdollisuutta ikävä kyllä minulla ei ole.

Välillä olen hyödyntänyt yläasteen opettajille väkisin tulevia hyppytunteja liikkumiseen. Olen hypännyt pyörän selkään ja käynyt mutkan Alakylässä. Useammin kuitenkin olen vetänyt lenkkarit jalkaan ja käynyt pikku lenkin. Toinen kouluni Karjasilta on niin lähellä liikuntakeskus Hukkaa, että olen käynyt hyppytunneilla salilla.

Pyöräilyn lisäksi olen yrittänyt hyödyntää työmatkaani monipuolisesti, Ennen tätä hiihtoinnostusta kuljin perjantaisin työmatkani juosten. Pk:t töihin ja VK:ta takaisin. Syksyisin kuljin rullaluistellen ainakin kerran viikkossa. Kovista talvipakkasista olen nautiskellut sauvakävellen. Pääsen myös töihin maastoja pitkin, joten joskus olen ajellut maastopyörällä. Eräs suunnistuskaverini lupasi suunnitella ensi syksylle suunnistusradan tuolle välille. Siinä on hyvät suunnistusmaastot. Sille radalle lähdetään sitten sen verran aikasin,että lampun kanssa on mentävä. (Hox Lasse Qvist, muistathan mitä olet luvannut?) Kutsunkin teidät muutkin osallistumaan tuohon aamuyön suunnistukseen. Saadaan vähän fiilistä touhuun. Yks työkaveri on jo lupautunut mukaan.

Aikaisemmin olin vielä tiukempi hyötyliikunnan suhteen. Pidin vähän pöljinä ihmisiä, jotka autolla ajelivat kuntosalin eteen harrastamaan liikuntaa. Minulla on ollut vuosia kortti Hukkaan. Aluksi kuljin aina pyörällä. Mutta viime vuosina olen alkanut lepsuilemaan sen suhteen. Ihan liiankin helposti väsyneenä työpäivän jälkeen autoilen spinninkiin… siis ajan autolla, jotta pääsen pyöräilemään !?! Perusteluksi annan itselleni sen, että muuten minulla ei tulisi tehtyä sitäkään liikuntaa. Onneksi nuo heikot hetket ajoittuvat pääsääntöisesti syksyn huonoihin keleihin. Toisaalta ehkä tässä iässä on jo armeliaampi itselle. Tosin en aiemmin myöskään koskaan merkinnyt pyörällä kulkemiani matkoja treenipäiväkirjaan. Tämän vuoden alusta olen yrittänyt vähän kirjailla niitäkin, sillä kyllähän sykkeet ovat hyvästi pk-tasolla työmatkapyöräilyssä… joskus kiireisenä aamuna jopa VK:lla ;)

Kannustankin teitä kaikkia etsimään omat mahdollisuudet liikkua arjessa.

Keväisin terveisin, Tytti