SM erikoispitkää ja hiihtelyä Ylläksen auringossa

Reilun kahden viikon Lapin lomani alkoi kiirastorstaina älyttömällä pakkausoperaatiolla. Kun kahden viikon reissuun lähtee nelihenkinen perhe, on tavaraa paljon ja auto täynnä. On suksia, lastenvaunut, pulkka jne. Autoon saatiin kuin saatiinkin sopimaan kaikki ja matka Ylitorniolle alkoi. Kahden viikon ohjelmaan kuului Lapin lumirastit, kolme kisaa, Hippohiihdot Ainiovaarassa sekä viikon Ylläksen loma. 

Perjantaina kävimme mieheni kanssa Keminmaan Kallilla hiihtosuunnistamassa. Iltapäivän sprinttikisa meni suunnistuksen osalta mallikkaasti. Sijoitus oli oletetustikin vimppa, mutta eroa kärkeen kuitenkin vain 3,5 min vajaan 5 km radalla. Siihen olin ihan tyytyväinen. 

Lauantaina vuorossa oli sitten hiihtosuunnistuksen SM erikoispitkä. Matkaa naisilla oli 30 km ja kaksi kartanvaihtoa. Kovia naisia oli viivalla ja lähtönumeroni oli oletetustikin kisan huonoin. Lähtönumeron määrää sen talven rankipisteet, joita minulle ei ole. Täytyy sanoa, että sen verran kova taso oli, että vaikka olisin kisoja enemmänkin käynyt, olisi numero siltikin voinut olla kisan heikoin.  

Pääsarjojen yhteislähtö starttasi ja heti paukusta tunsin, että en ole palautunut edellisviikon rogainingista toivotunlaisesti ja muut menivät menojaan. Nautiskelin siis kisasta ylhäisessä yksinäisyydessäni. Täytyy sanoa, että Tornion Puuluotoon oli saatu loihdittua sangen monipuolinen rata. Oli merta, jokea, ihanaa merenrantamännikköä, synkkää kuusikkoa, peruspuurtamista, peltoa sekä hiihtokeskuksen lähimaaston syheröä. Ainoastaan alun kahta hyvin samanlaista hajontalenkkiä moittisin. Ne olivat niin lähellä toisiaan, että kartan olisi toka lenkillä voinut pistää taskuun. Meinasin jopa jätttää toisen hajontalenkin käymättä, kun vilkaisin karttaa, että tämähän jo käytiin.. Itsekseni mietin metsässä, että olisi sääli jäädä tälläisistä karkeloista ja mahtavasti suunnistustreenistä pois vain sen vuoksi, että kynnys kilpailemiseen on kehnon kunnon vuoksi liian suuri. Minua ei vimppa sija ja iso aikaero haitannut, kun kuitenkin tämä on vasta se "kolmen kuukauden kunto" ja huippukuntoon on onneksi vielä vuosi aikaa. ;) Mukavaa oli ja nainen oli maalissa sippi.

Pääsiäis sunnuntaina oli vuorossa keskimatkan kisa. Tällä kertaa kierreltiin Puuluodon syheröitä. Yksi minuutin reitinvalintavirhe tuli. Oikeastaan se jäi koko kolmipäiväisen kisarupeaman ainoaksi, joten jumboilusta huolimatta suunnistusitsevarmuuteni kasvoi ja siihen tämä homma ei kyllä kaadu. Täyttä yritystä ei menossa ollut yhtenäkään päivänä, lauantaina kaikkein vähiten. Halusin, että jaksan hiihdellä kaikki kisat maaliin asti. : ) Sykkeet ja harjoituskuormitus taisi erikoispitkällä olla alhaisempi kuin edellisviikon rogainingissa. Radat reittihärvelissä.

Pääsiäisen jälkeen jäimme tyttöjen kanssa muutamaksi päiväksi Ylitorniolle, miehen suunnatessa välipäiviksi töihin. Päivät menivät itselläni aika lailla lepäillessä. Keskiviikkona isompi neiti hiihti hippo hiihdoissa. Matkana oli ehkä 100 m. Kahdesti piti ohitella, vaikka oli väliaikalähtö ja siihen se homma vähän kaatui. Neiti ei ollut nelossijaan kuitenkaan pettynyt, saihan hän karkkipussin. Parin päivän päästä vaan tuumasi minulle. "Äiti, ens kerralla hiihdän niin lujasti, että saan mitalin." Opettavainen reissu siis sekin :)

Sitten olikin vuorossa Ylläksen odotettu loma. Meillä oli mummo ja pappakin mukana, joten pääsisimme hyvin hiihtelemään. Ensimmäisenä päivänä kiertelin tunturin (38 km) ja toisena hiihtelin vähän reippaampaa reilun tunnin lenkin. 

Kolmantena päivänä oli sitten vuorossa mammalenkki. Vauhti ei mielestäni kyllä mitään mammavauhtia ollut vaan ihan hyvää vauhtia pidettiin. Lähdimme liikkeelle Äkäslompolosta ja kiipesimme Kukastunturin päälle.  Kukastunturin päältä on mahtavat maisemat ja Äkäslompolon keskustasta päälle on vain muutama kilometri. Toki nousu on kova, mutta tätä maisemakohdetta suosittelen kaikille turisteille. Edelliskerrasta olikin valehtelematta vierähtänyt se yli 15 vuotta aikaa. Kukakselta jatkoimme Kotamajalle ja sieltä Hangaskurun laavun kautta pullakahveille Latvamajalle. Sieltä olikin sitten hyvä lasketella takaisin. Reissulle tuli pituutta ihan mukavat 24 km. Keli oli sen verran äänekkään ropiseva, että juoruilemaan piti oikein pysähtyä.

 Naapurin kanssa Kukaksen huipulla. :)

Mammalomalaiset Latvamajalla. Vuoden aikana nämä neljä naista ovat saaneet viisi vauvaa, mutta vain kolmena eri päivänä. Mitenkäs se on mahdollista? No, kun yhdet ovat kaksoset ja kaksi neitokaista muuten vain päätti syntyä uudenvuoden aattona samana päivänä. : )

Keskiviikko oli jo etukäteen sovittu Ylläs-Levi-Ylläs hiihtopäiväksi. Minulle tuo matka on liikaa jo senkin vuoksi, että en vielä raski olla koko päivää erossa pikkuisesta, enkä imetyksen vuoksi uskallakaan. Harri ja Ossi starttasivat kuitenkin jo aamulla klo 8, toinen Äkäslompolosta ja toinen Ylläsjärveltä. Miehillä oli siis aikomus käydä Levillä ja hiihdellä takaisin. Minun oli määrä ajella Leville ja hiihtää sieltä pois. Isä lähti hiihtämään myös aamulla ja hänet nappasin väliltä Aakenuspirtiltä.

Ajelimme Leville ja olimme siellä juuri samaan aikaan miesten kanssa. Sain kuittia hitaasta ;) vaihdostani. Siinä lennosta juopasin kahvit ja eikun suksen jalkaan ja hopussa reppu auki menoksi. Lähtöpisteenä siis toimi Levin liikenneympyrä, matkailuinfon piha. Heti alkuun Kätkätunturin pohjoispuoli on melkoista nousua. Jo eilen tuntuma hiihtoon oli ollut väsynyttä. Nyt se oli väsyneempää. Pojilla tuntui vieläpä olevan aika kova hiihtovauhti varsinkin ylämäkeen.  Hiihtelin aikani perässä sykkeet olivat 150-160 paikkeilla ja käskin heidän mennä menojaan Hanhipirtille, missä aikoivat syödä. Hiihtelin hissukseen perässä ja siltikin 10 km hiihdin 47 minuuttiin. Kävin pirtillä vain huikkaamassa, että jatkan matkaa, turha teidän on minua odotella, ottakoot kiinni.

Hiihtelin omaa rauhallista vauhtiani ja meno oli tahmaista. Nousu jatkui Homevaaran päälle, mistä laskin alas Aakenusjärjen kodalle. Tien ylitys ja sitten kova nousu Aakenustunturin länsireunalla. Usko meinasi loppua, sillä mittari näytti vasta puolta matkaa. Tässä vaiheessa mies soitti, että olenkin mennyt eri reitille. He tulivat tätä reittiä ja hiihtävät kuulema eri reittiä takaisin. Samapa tuo, sillä perässä en olisi pysynyt. Lasken alas Pyhäjärvelle. Pyhäjärven yli ei mene virallista hiihtoreittiä, sillä tamppari ei jäälle uskalla. Pari kilometriä pitää mennä tasuria ja siinä menoni piristyy. Pyhäjärven eteläpuolella on mukavannäköinen autiotupa. Minulla on "pillimehut" selässä eli juomapussi sekä pari kivikovaa energiapatukkaa, joten en turhia pysähtele vaan jäystän ne patukatkin vauhdissa. Eihän tällä matovauhdilla muuten pääsisi ikinä perille ja pikkuisellakin tulisi jo nälkä ennen iltaa. 

Pyhäjärven autiotuvan jälkeen noin 30 km kohdalla meno piristyy. Ystävältä tulee viesti, että  heille on  on syntynyt pikkuneiti superpitkän synntyksen jälkeen. Hiihtelen hetken tippa linssissä. Samalla mietin, että jos synnytystä ja seikkailu-urheilua pitäisi vertailla, niin ei niitä fyysisyydeltään tai kärsimykseltään voi vertailla, mutta maalissa fiilis on vähän sama, käsittämättömän onnellinen saavutuksestaan ja siitä, että tunteja tai jopa päiviä kestänyt urakka on vihdoin ohi. :)

Pyhäjärven autiotuvalta matka jatkuu siis kohti Kotamajaa, mutta sinne en käännykään vaan käännyn Karhukodalle ja sieltä sitten on vielä muutama kilometri Latvamajalle. Latvamajalla on jo hiljaista, vain muutama suksipari on pystyssä telinettä vasten. Maja on menossa kiinni. Latvamajalta loppu, vajaa 10 km Ylläsjärven liikenneympyrän kupeessa sijaitsevalle mökille onkin melkeinpä pelkkää laskettelua tai siltä se ainakin tuntuu. Raskaan 30 km jälkeen koneistoni lähti vasta käyntiin ja loppu 20 km meni helposti. Matkaa kertyi 51 km ja aikaa kului peräti 4,5h. Matkan varrella join kaksi litraa urheilujuomaa ja söin kaksi energiapatukkaa. Taukoja en pitänyt muutamaa pikku pysähtelyä lukuunottamatta.

Pyhäjärven jäällä, taustalla Lainiotunturi.

Miehet hiihtivät reiluun kahdeksaan tuntiin 108 km. Noin 60 km kohdalla he söivät Hanhipirtillä porokeitot. Sitä paikkaa voi lämpimästä suositella. Myös sijainnin puolesta Hanhipirtti on loistavalla paikalla, jos käy Ylläkseltäpäin päivämukin Levillä.  Kuulemma loistavaa palvelua ja hyvä ruoka pöytiin tarjoiltuna!

Lepopäivän ja lyhyen 15 km lenkin päivän jälkeen hiihtokauden päätti 35 km pituinen reitti. Isä vei minut ja mieheni äkäsmyllylle. Sieltä hiihtelimme Peurakaltion, Elämänluukun, Äkäslompolon ja Kesänkijärven kautta Ylläsjärvelle. Tarkoitus oli kiivetä Varkaankuruun, mutta henkinen väsymys iski ja reitti muuttui tasaisemmaksi. Kuudessa päivässä tuli hiihdeltyä ihan mukavat 175 km ja koko talvena 800 km. Lauantaina matkattiin kotiin ja sunnuntaina oli vuorossa lenkkareitten ulkoilutusta. Kova on urakka, jotta juoksu lähtisi kulkemaan, huh. Lauantaina viimeistään pääsee pyöräkin liikkeelle 7 kk tauon jälkeen sillä vuorossa on urbanride, leikkimielinen pyöräsuunnistuskilpailu.

Niina-nakkertonin niksinurkka: Alla kehittämäni seikkailuversio Fjellpulkenista. Ortexin ahkio ja seikkailuhommista tuttu hinauskuminauha. Hintaa vekottimelle tulee apaut 9,5 euroa. Toimivuus, nopeus  ja keveys on uskokaa tai älkää huomattavasti parempi kuin tonnin pulkassa! Pystyin hiihtämään mieheni perässä melkein normaalivauhtia. Fjellpulkenin kanssa viime keväänä tuli kylmä ja kun itse vedin oli vauhti silloinkin niin hidas, että hiihtokaverille tuli kylmä. Ei sovellu kiikkeryytensä vuoksi vauvan tai ihan pienen lapsen vetämiseen, mutta 3-vuotiaan kanssa makkaranpaistoretki onnistui hyvin.