Sannan urkkamuistelot vuodelta 2012 osa I

Vuosi 2012 toi arvokasta täytettä urheilumuistojen saaviin, vaikka välillä vastusti.

Kuopukseni näki päivänvalon vuoden 2011 loppupuolella, joten hänen mittaillessa maailmaa vasta ensimmäistä vuottaan halusin pysytellä viime vuonna lähietäisyydellä ja koluta urheilutapahtumia vain parin sadan kilometrin säteellä ja jokaista tarkkaan harkiten. Pään täydeltä huisin hauskoja kokemuksia, roppakaupalla uusia oppeja ja paljon raitista ilmaa mahtui vuoteen 2012.

Vuoden ensimmäinen varsinainen tapahtuma oli Talvi AC - Talviseikkailukilpailu Rovaniemellä  lauantaina 24.3.2012. Pääsin seikkailemaan ensimmäistä kertaa Niinan kanssa. 

Jännitti!! Monestakin syystä. Ensimmäinen seikkailukisa pitkään aikaan ja vauvakin (tuolloin vajaat 6kk) piti raskia jättää vähän useammaksi tunniksi. Takuulla parhaaseen hoitoon isänsä ja isosiskonsa kanssa hän oli jäämässä, mutta äidithän saavat huonon omantunnon aikaiseksi mistä vain! Pientä hermostumista aiheutti ehkä se, että tarkoituksena oli HIIHTÄÄ eka kertaa numerolapun kanssa sitten yläasteen. Onneksi, onneksi Niina oli mukana. Niina on hyvä kokenut hiihtäjä ja taitava suunnistaja, joten ei hätää. Vielä kymmenen vuotta sitten hiihto toi minulle mieleen lähinnä koulun talviset liikuntatunnit ja hieman epäsopivat hiihtimet, joita liikutin kyllä vauhdikkaasti sinnillä ja omalla tyylillä. Hankittuani vajaat kymmenen vuotta sitten vähän paremmat välineet tuli hiihdosta aika nopeasti yksi lempparitekemisistä talvisaikaan. Vieläkin on takuulla tyylissä ja tekniikassa kovasti parannettavaa, mutta maisema vaihtuu ja ehkä se kuntokin kohenee!

Kuva: Suvi Tanner

Talviseikkailu starttasi Rovaniemen Saaren koululta ja silloin oli lämmin keväinen päivä! Joukkueita oli yhteensä ehkä n. 13 kahdessa eri sarjassa. Niina oli ajanut suoraan Oulusta, kun minä olin viettänyt yön perheen kanssa mökillä Raanujärvellä. Huoltokassiin pakattiin vähän vaihtovaatetta ja lenkkarit. Sukset, sauvat ja monot pussiin ja pyöräilykamat päälle. Lajeina siis pyöräily, hiihto ja juoksu. Tuntia ennen lähtöä saatiin kartat ja Niina tottuneesti teki kymmenessä minuutissa yleiskatsauksen reittiin. Koitin tavata reittikirjaa, mutta vilkuilin samalla, että missähän lapset pyörii...ja sitä maitoakin pitäis vauvalle kohta antaa. Joka osuuden jälkeen näkyi pääsevän huoltokassin luo, joten reppuun vain pakolliset jutut. Kevyttä! Mulla ajatus hieman karkailee, mutta onneksi Niina on skarppina! Pian reitti on piirretty, kynät jojotettu, kartat muovitettu, energiaa tankattu ja vauvakin on saanut maitoa. Pam, ja eikun matkaan! 

 

No entä itse kisa? Jäikö siitä mitään mieleen? 

Ekat rastit pyörällä. Hyvä vauhti koko osuuden ajan. Rasteille ajettiin aika lailla suoraan. Hyvä Niina! Ounasvaaralle kiivetään totta kai! Ei sentään pukata laskettelurinnettä pitkin pyöriä (kuten jotkut rohkelikot tekivät), mutta tietä pitkin kuitenkin huipulle. Vähän oli pyöräpätkällä lumista polkua ajettavana ja sopivasti nousua. Sitten hypätään suksille. Huippufiilis! Ja hei, minähän sinnittelin Niinan perässä hyvin! Pari oikasua umpisella, muuten aika hyvin hiihdettävää pätkää. Loppuun tietysti laskettelurinne päälle...kuinkas muuten!  Hyvin oltiin vielä siinä vaiheessa asemissa kärkeen nähden. Juoksupätkällä vauhti vähän hidastui ja taisipa jossain vaiheessa hangessa kontatessa vääntyä aivotkin sen verran solmuun, että jäi yksi rasti leimaamatta....Loppupätkä pyörällä ja maalissa 7h startista. Hyvä me! Olin tosi tyytyväinen omaan tekemiseeni ja energiaa oli kuin pienessä pitäjässä (!). Tukijoukot olivat tietysti pärjänneet hienosti ja rohkaisua kesän pitempiin koitoksiin tuli siitä reissusta kovasti!

Kuva: Suvi Tanner

 

Lumi suli ja muta tuli tilalle. Se tarkoittaa tietysti mutaäksää!  Vuoden ensimmäinen Muddy-X – maastopyörä rogaining kisattiin Oulussa lauantaina 5.5.2012 (kesto 4h). Lähdin kisaan uuden seikkailijatuttavuuden, Tytti Kaijasen, kanssa. Siitä reissusta opittiin paljon!

Lähtiessäni polkemaan kotoa Linnanmaata kohti oli vastatuuli melkoinen. Toivottavasti me saadaan suunniteltua reitti mahdollisimman tuulimyönteiseksi, muistan ajatelleeni :) Kovasti porukkaa! Mahtavaa, alkaa olla lajista kiinnostuneita Oulun seudulla jo melko paljon. Tuttujakin kasvoja jo lukuisia. GPS:t nippusiteellä repussa tiukasti kiinni ja optimaalinen reittisuunnitelma piirrettynä kartalle. Suunnattiin ensimmäiseksi bonusrastille, joka tarkoitti valokuvasuunnistusta yliopistolla. Palapeli selvisi hyvin. 

Ensimmäinen 90min meni todella sujuvasti. Tytti suunnisti kuin tikka pönttöön ja minä koitin pysyä kartalla pitäen samalla pyöräilyvauhtia yllä. Ylikiiminkiin päin lähdettäessä tuntui sivutuuli hurjasti, mutta matka taittui silti. Alkupätkällä tehtiin yksi muutaman minuutin pummi, mutta se ei vielä mieltä tummentanut. Laskeskeltiin, että reittisuunnitelman mukainen ajo ehditään tehdä jos ei suurempia yllätyksiä enää tule. TOIVEAJATTELUA TYTÖT!!! Asfalttia mentiin vuorovedoin. Hyvä vauhti ja hyvä fiilis vielä siinä vaiheessa...

Ennen kuin lähdettiin Kalimeenojan rasteille meidän piti ”hakasta” menomatkalta yksi rasti. Mutta hups! Tässä sen kyllä pitäis olla...mutta ei! Haettiin ja haettiin ja etsittiin ja tuskailtiin. Ja voitteko kuvitella – kartat oli pyörässä!!! Siis mitä ihmettä! Karttoja ei saa KOSKAAN jättää ja siellä ne nyt on...Muitakin oli alueella etsiskelemässä – ilman karttaa. Palattiin Tytin kanssa märin jaloin pyörille ja otettiin miettimistauko. Muutama polkasu tulosuuntaan ja katse vasemmalle. Kas, rastihan on tuossa! Juuri siinä missä sen kuuluikin olla. Nyt potuttaa. Häsyämistä oli. Ja tyhmyyksiä tehtiin. Matka jatkuu Kalimeenojalle. 

Pahimpana / parhaimpana muistoja kirjaisin kevään Muddy-X:stä kuitenkin polvivesissä kahlaamisen pyörien kanssa...siihen jouduimme kun emme uskoneet muita (sinne yhdeksän pisteen rastille ei kannata yrittää oikoa kun joutuu näin keväällä uimaan...)! Rastiväli oli matkassa niin pieni, niin pitihän meidän lähteä kokeilemaan. Pellot olivat veden peitossa ja puut kasvoivat ”järvessä”. Ei polkuja, karttaan merkityistä pitkospuista puhumattakaan. Kunnon ojia ylitettiin. Pyörät saivat kunnon pesut moneen kertaan. 

Tässä vaiheessa maasto oli vielä hyvin seikkailtavissa ja reittivalintakin tuntui oikealta...

 

Puolen tunnin kahlaamisen jälkeen päästiin pellon toiselle puolelle ja kuivalle maalle, jossa saimme todeta, että ei muuta kuin tielle ja sitä ”turhan pitkältä” tuntuvaa kiertotietä rastille. Reisille siis meni se uhkarohkeilu. Mokailusta energiaa saaneina poljettiin Kaijonrantaan 34km/h. Matkalla napattiin Ruskotunturilta yksi rasti. Luulis, että olis mokailtu jo yhteen kisaan riittävästi, mutta ahnehdimme loppuun vielä yhden rastin, jonka johdosta tulimme 5 minuuttia myöhässä maaliin ja menetimme näin ykkössijan. Huh, mikä reissu! Reittivalinta oli täydellinen ja ajon eka puolisko virheetön. Vauhti kohdallaan. Mutta monta huonoa valintaa ja turhaa riskiä. No, hienostihan nelituntinen meni lopputuloksia ajatellen, mutta paljon parempaa oltais pystytty. Hampaankoloon siis jäi.

Muutama viikko vierähti ja taas oltiin Tytin kanssa starttaamassa seuraavaan leikkiin. Rogaining sprint – Maastopyörä rogaining kisattiin Oulussa lauantaina 27.5.2012, kesto 2h.

Ensimmäinen tehtävä oli löytää kisan lähtöpaikka; Hönttämäen koulu..! Mukavasti porukkaa ja aika paljon jo niitä tutuksi tulleitakin kasvoja. Painolastia oli hieman hankittu jalkoihin edellisenä päivänä. Tytti oli juossut maratonin ja minäkin puolikkaan. No, siitä viis! Puoli tuntia aikaa kurkata kartta ja sitten matkaan. 

Reipas vauhti alle ja ihmeen hyvin pyörä kulki. Kaksi tuntia on tosi lyhyt aika! Eihän se reissu ihan ilman koukkuja mennyt, mutta ei huonokaan suoritus. Yksi polun pää oli raivattu piiloon, mutta rohkeasti kun vaan meni siitä, missä polku oli joskus ollut, niin johan päästiin rastille. Lähes kaikki suunnitellut rastit ehdittiin hakea. Voitto tuli, mutta vain pisteen erolla kakkoseen. Arvontapalkinnoista saatiin kesäsläpärit :) Kun jalat oli sopivasti lämmenneet, niin tuntui kevyeltä polkasta vielä Kiiminkiin sunnuntai-illlan grillijuhliin.

Paksukumipolokasu – 6h yhtäjaksoinen maastoajo Virpiniemessä sunnuntaina 3.6.2012.

Kuka lähtee polkemaan 7,6km:n ympyrää metsään kuudeksi tunniksi??!! Kuulosti sen verran pöhköltä hommalta, että oli pakko lähteä kokeilemaan.  

Mukavasti porukkaa! Naisiakin oli muistaakseni seitsemän. Miehiä useita kymmeniä. Täydet kierrokset laskettiin. Leimaus joka kiekan alussa ja puolivälissä.  Eka kiekka piti olla rauhallinen yhdessä poljettava reittiintutustumiskiekka, mutta sen verran oli kovavauhtinen keulamies, että saimme toisen naiskuskin kanssa tutustua jälkimmäiseen puoliskoon ihan itseksemme

Tarkkana sai olla, että pysyi oikealla reitillä. Reitille mahtui jonkun verran teknistä pätkää, useampi nousu ja yksi minun mittapuun mukaan kohtuu haastavakin lasku. Pehmeää purtsia ehkä 2km ja muutoin kohtuu hyvin poljettavaa trackia. Kahden tunnin kohdalla ensimmäinen tauko. Pikkusen evästä nassuun, huokaisu ja meno jatkui. Olo oli tukkoinen. Pyörä ei kulkenut. Vajaat neljä tuntia poljettiin toisen naiskuskin kanssa peräkanaa, jonka jälkeen sanoin, että minun on parempi hieman himmata, että jaksan vielä viimeiset kaksi tuntia. Toinen tauko 9 kierroksen tultua täyteen, jonka jälkeen meno ehkä vähän helpottui. 12 täyttä kiekkaa tuli ajettua ja kolmas sija naisissa. Olo ei ollut kehuttava kisan jälkeen...Syy selvisi kun heräsin seuraavaan aamuun. Kurkku kipeä ja flunssa päällä. Nyt lepoa.

Oululainen naispyöräilyseura, Team Donna Agile, on tuonut huippua lenkkiseuraa ja paljon uusia tuttavuuksia. Perinteinen alkukesän maantiepyöräilyn kuntotapahtuma Oulussa, Oulujokiajo, keräsi useamman Donnan 10.6.2012.

Satasellehan se piti alunperin lähteä, mutta sen verran vähän oli aikaa parantumisesta, että nyt sai puolimatka (55km)  riittää. Tytin kanssa otettiin tavoitteeksi löytää mahdollisimman alkuvaiheessa hyvä porukka, jossa riittäisi sopivasti vauhtia loppuun asti. Ensimmäinen viisi kilometriä kiivettiin porukasta toiseen kunnes saavutimme n. 10 hengen sakin, jossa oli sitten lisäksemme yksi nainen ja loput miesvetureita. Huh, näissä kuntotapahtumissa saa olla tarkkana, ettei tule haavereita kun innokkaat pyöräilijät ajavat välillä ihan miten sattuu...No, meidän porukassa oli onneksi itseäni parempia kuskeja ja hyvä tunnelma. Vauhti oli hyvä joskin aika säästelevä. Muhosta kohti tukka hulmuten. Tyttöjen kanssa pysyttiin onneksi hyvin miesten mukana. Mittari näytti reilusti päälle kolmenkymmenen. Paluumatkalla kävin lunastamassa paikkani ryhmässä ja vedin muutaman kilometrin. Kiva oli irrotella kunnolla! Päivärinteen mäet toivat mukavaa vastusta. Niinhän siinä taas kävi, että matka loppui liian lyhyeen ja Valkiaisjärventien risteys tuli vastaan ihan liian pian. Hyvä loppukiri irtosi! Aika 1:39. 

Pari viikkoa kesätreenejä ja taas tapaamme Tytin kanssa :) Jatuli tour, maastopyörä rogaining kisattiin Haukiputaalla 21.6.2012, kesto 4,5h.

Mitä olisikaan juhannuksen avaus ilman Haukiputaan mtb rogainingia? Aurinko paistaa ja hyvä tsemppi päällä! Kartat saatuamme ihmettelimme hieman, että miten ihmeessä kartassa on niin vähänlaisesti rasteja...No, syy selvisi kun saimme 5 minuuttia ennen lähtöä prologin kartat. Ensin piti selvittää, millä kartan rasteista on rastilippu. No höh, ei millään meidän mielestä! Kävimme kyllä kaikki rastipaikat läpi, mutta sorakasankaan takaa ei lippua löytynyt. Se ei onneksi haitannut, vaan jatkoimme prologin toiselle osuudelle. Perhossuunnistusta luvassa eikä kyseessä ollut ihan pieni perhonen! Tästä tulee ennätyspitkä prologi!!! Keskusrasti ahtaassa paikassa lähes umpeenkasvaneella polulla. Tunnelma hieman lopahti kun olis ollut niin kiva lähteä toteuttamaan varsinaisen rogainingin omaa reittiä. No, ei auttanut kun koittaa pyörittää polkimia ja tehdä hyvä suoritus. Kaksi keskikokoista pummia mahtui reitille...Jossain vaiheessa seikkailukisoista tuttu tunne ”me ollaan takuulla viimisiä!” valtasi mielen, mutta saatuamme perhoselle vihdoin kaikki siivet piirrettyä huomasimme, että reitti oli ollut kaikille naisille yhtä pitkä :)

 

Aikaa 1h30min jäljellä ja tavoitteeksi 2 rastia isolta kartalta. Hienoa oli polkea pellonreunaa ja kivaa oli myös sukeltaa pyörän kanssa polulla, jolla kasvusto verhoili päästä varpaisiin. Tytti teki OTB:t ojanylityksessä, mutta se lähinnä nauratti :) Maaliin poljettiin vähän hajanaisin tuntein, mutta pronssille kuitenkin! Kukaan naisista ei ollut ehtinyt kahta rastia enempää ja tulosjärjestys määräytyi sen mukaan, missä järjestyksessä kukin prologilta oli ehtinyt leimaamaan (ensimmäinen sai 30 pistettä, toinen 25 jne.). Hyvä treeni tuli ja erityisesti mielenlujuus ja kärsivällisyys saivat taas harjoitusta. Voihan sen juhannustorstain näinkin viettää...

Heinäkuun saapuessa oli ajatukset jo aika lailla lähestyvässä Rokuan seikkailukisassa.  Kesätavoitteisiini on seikkailukisojen lisäksi kuulunut ainakin yksi triathlon –kisa. Tänä vuonna näytti kuitenkin pahasti siltä, etten saa oikein mitään tri –tapahtumaa sopimaan kalenteriini. Onneksi aivan yllättäen viime hetkellä sain kuulla, että Oulussa innokas harrastaja järjestää epävirallisen olympia –matkan triathlonkisan tutuissa Valkiaisjärven maisemissa 7.7.2012. Paljon ei jäänyt miettimis- / valmistautumisaikaa, mutta sain kuin sainkin pääsyni (siis lapsenvahdin) järjestymään. Osallistujia oli yhteensä yhdeksän (kaksi naista ja seitsemän miestä).  Aurinkoinen päivä. Vaikka kyseessä oli vain pienellä porukalla toteutettu harjoituskisa, oli perhosia vatsassa koko aamun. Olihan se ensimmäinen kerta kun osallistuin perusmatkan kisaan. 1500 metrin uinti jännitti eniten. Harjoituksen puute näkyikin uintipätkällä. Aikaa meni 32:27min. Toisena nousin silti järvestä.  Vaihdossa vajaat 2min ja sitten nousin pyörän päälle. Pyöräpätkä meni jo paremmin.  Kovia miespolkijoita tuli perässä, mutta tulivat rinnalle onneksi vasta vaihtopaikalla 40km:n jälkeen. Aikaa meni pyöräilyyn 76min. Minuutin päästä starttasin juoksuosuudelle. Ei ollut helppoa ei. Takkuista ja tuskaista. Aikaa 10km:lle tuhraantui huimat 53:48min. Harmitti. Loppuaika 2h 45min. Puolitoista minuuttia kärjestä. Juoksu ratkaisi. Sainpahan yhden riatloonikisan mahdutettua tähän kesään!

Pienet huvit, pienet kuvat...

 

 Muistoja seikkailullisesta loppukesästä luvassa osassa II.