Passion Adventure

Passion Adventure
kuvaaja Riitu Kerola

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Randohiihto- ylämäkien riemua, itsensä haastamista ja luonnosta nauttimista


Lyngen

Laskettelu on kuulunut elämääni lähestulkoon aina. Penskana kolusin sukset jalassa Syötteen metsiä pohjattomalla innolla. Noihin aikoihin osuu myös laskettelu-urani tähtihetki, kun pääsin näyttämään Mikko Alatalon hiihtokoulussa, missä se taikanappi on josta sukset kääntyy. Se taitaakin olla ainoa kerta, kun olen päässyt valtakunnalliseen tv-lähetykseen. Teinivuodet meni paipin reunalla kuolaamassa lökäpöksyisten lautajannujen perään. Opiskeluvuodet pysyin pois rinteistä, kun Helsingistä oli sen verran matkaa rinteisiin. Kun sitten lämmittelin uudelleen laskuharrastusta, laitoin telemark-sukset jalkoihin ja niistä en ole sen jälkeen luopunut.

Tässä viime vuosina olen huomannut, että kiinnostukseni on vähitellen siirtynyt alamäkien laskusta ylämäkien nautiskeluun. Aiemmin hiihdin ylös vuorille, jotta pääsisin laskemaan koskematonta lunta. Mutta mitä enemmän olen päässyt sitä tekemään, sitä merkityksellisemmäksi minulle on tullut matka ylös. Mikä toisaalta on ihan hyväkin, sillä useimmiten noilla reissuilla 80% ajasta menee ylös menemiseen ja 20% itse laskemiseen. Vaikka lasku olisi ihan paskakin, olen päässyt tekemään jotain fyysistä, nauttimaan luonnosta ja hyvästä seurasta…eväitä unohtamatta.
Tromssa kuva: Tuomas Väisälä

kuva: Tuomas Väisälä


Ihan yksin en ole tämän kiinnostukseni kanssa. Maailmalla, mistä oikeita vuoria löytyy, löytyy myös paljon harrastajia. Kyse on Randonnée-hiihdosta eli suomalaisittain randoilusta tai hiihtoalpinismista, skinnauksesta tai skimosta…rakkaalla lapsella monta nimeä. Se on tapa liikkua vuorilla ilman hissejä suksien pohjaan kiinnitettävien nousukarvojen avulla. Toki Suomessa, varsinkin täällä Pohjanmaalla, missä vuorista ei ole tietoakaan, harrastajien määrä on vähäisempi. Olen kuitenkin huomannut, että kokoajan enemmän kuulen muidenkin puhuvan aiheesta. En tiedä onko se niin, että kun itse innostuu jostain, tuntuu että yhtäkkiä muutkin ympärilläkin puhuvat asiasta. Vai hakeutuuko silloin vain samanhenkiseen seuraan? Ehkä kuitenkin uskaltaisin väittää, että hissiavusteisesta vapaalaskusta ja offarihiihdosta on yhä enemmän siirrytty randoiluun. Ja kertoo kai sekin jotain, että Ystävällisen Kaunohiihtoseuran järjestämässä lumiturvallisuuskoulutuksessa oli Oulun kaupunginkirjaston sali täynnä kuulijoita.

Muistan kun ensimmäisiä kertoja kävin alpeilla ja katselin, kun jotkut hullut tiukoissa trikoissa hiihtelivät ylös rinteitä hissien vieressä. Kieltämättä pidin heitä vähän hulluina tai ainakaan en pystynyt millään tavoin samaistumaan heihin. Vaan niin se mieli muuttuu. Voin vaan kuvitella kuinka pöljinä ne ihmiset muutama vuosi sitten pitivät minua (ja pitävät edelleen) kun kihnutin Syötteen rinteitä ylös. Sittemmin siitä on tullut ihan kiva tapa aloittaa kausi. Tottakai se menee aikalailla kuntoilusta, mutta tulee siinä myös hankittua rutiinia väline välppäykseen. Skinitkin menee sujuvammin paikoilleen ja suksista pois, kun niiden kanssa saa jossakin Rukankin rinteessä päivän aikana melko monta kertaa touhuta. Lou Dawson Wildsnow.com:sta ennusti vuoden vaihteessa tulevan kauden trendejä ja yksi nouseva juttu oli hiihtokeskuksissa tapahtuvat fitness touring. Eli ihan tässä ollaan ajanhermoilla. Joulun aikaan St. Antonissa hiihtelin rinteitä ylös kuin paraskin randoilija… syy vain oli se ettei lunta ollut muualla kuin lumetetuissa rinteissä.

Kohti Keimiötä, tammikuun sinisessä valossa




Ilman välineitä ei ole perusteita…vai mitenkä se nyt menikään


Se nyt on vaan niin, että hyvin monessa asiassa pätee sääntö: mitä mukavampaa sitä epämukavampaa ja päinvastoin. Näin se on myös näissä hiihtovälineissä. Kunnon puuterilankut tahtoo painaa, kun niihin on saatava laskuun vaadittavaa vakautta ja jäykkyyttä. Niillä ylöspäin hiihtely on vähän hikisempää puuhaa, mutta onhan niillä sitten mahtavaa painaa tellukyykkyä ja nautiskella. Touring vehkeillä taas kipaisee hymyssä suin alppikauriin kaltaisella keveällä askeleella ylös (tai ainakin jotkut kipaisee). Laskuominaisuuksissa pitää sitten vähän tehdä kompromisseja. Niillä kyllä laskee puuteria, mutta  ei  se samanlaista surffausta ole.  Sitä vastoin niillä myös laskee  tuulenpieksemää korppua ja kaikenlaisia lumiolosuhteita siltä väliltä. Tosiasiahan on se, että vaikka sitä puuteria toivoiskin pääsevänsä laskemaan, niin aika usein se on jotain muuta.
Noin yhtäkkiä vois kuvitella, että telemark-välineet olisi mitä parhaimmat tähän harrastukseen, kun kantapää on jo valmiiksi irti. Mutta sen verran marginaalilajista taitaa olla kyse, ettei esim. tellumonoja ole kehitetty samalla innolla kuin randomonoja. Keveiden randomonojen rinnalla tellumonot tuntuu melko raskailta. (joku tellunörtti tässä vaiheessa siellä manaa mielessänsä, että menis tyttö nahkamonoilla laskemaan. ) Ja tästäpä päästään siihen suuren uutiseen, että tämä vannoutunut telluilija on valmis harkitsemaan kantapään kiinnittämistä sukseen kiinni. Itseasiassa ei vain valmis harkitsemaan vaan välineet on jo hankittu  Vaan kysehän on kahdesta eri lajista. Kyllähän usealla maastopyöräilijällä löytyy varastosta jäykkäperä ja täpäri...ehkä myös fatbike, cyclo ja enduropyörä.

Vaikka kuinka puhun nousemisen ilosta, niin valehtelisin jos sanoisin, ettei alamäellä ole merkitystä. Onhan se nyt hemmetin siistiä pöllyttää lunta, silloin kun se on mahdollista. Ja hissi mahdollistaa sen toistojen määrän. Tämä viikko menee Riksgränsenissä hiihtolomasta nauttiessa. Viikon hissiliput on hankittu ja toivottavasti saan DPS:n leveät lankut alla kyykätä reidet puhki. Mutta aion myös vetää jalkaani uudet randovälineet ja hiihdellä ylös tunturiin. Katotaas miten siitä innostun.
Varustehifistelyä varten voin suositella italialaisen Skialper-lehden ostajanopasta, jonka voi myös netistä ladata. Siinä on testattu todella kattavasti varusteet, mutta vähän keskieurooppalaisella näkemyksellä  Jos tykkää enempi jenkkityylistä ja vähän leveämmistä suksista niin www.wildsnow.com nettisivusto on ehdottomasti seuraamisen arvoinen. Ja kyllä meiltä Oulustakin löytyy kampetta ja osaamista. Käykääpä vaikka Miikaa morjestamassa Lajikumppaneilla. Siellä saat sukset kuntoon ja päivitettyä välineistöä. Kestosuosikissani Shelbystä löytyy lumiturvallisuusvälineet, nousukarvat ja vaikka laskumonot. Ja jos ei jotain löydy Heikki takuulla tilaa ne.
BCM Pallaksella tammikuussa




Jos kiinnostaa kokeilla skimo-kisailu niin Suomessa järjestetään tälle keväällä ainakin seuraavat kisat:
19.3. Ylläs Rando. Siellä kisataan hiihtoalpinismin suomen-cuppia ja lisäksi löytyy toppahoususarja
9.4.2016 järjestetään Ylläksellä Seven Summits -tunturihiihtotapahtuma, jossa on 12 tuntia aikaa kiertää suksin mahdollisimman monta Ylläksen seitsemästä huipusta. Tapahtumassa liikutaan 2-3 -hengen joukkuein.

16.4. on Pyhä Randonee, jossa kisataan sekä kilpa- että elämyssarjassa

Pyhällä joulukuussa.

Hyvässä seurassa


Tässä vielä wildsnowsta (www.wildsnow.com) luetut ja omilla kokemuksilla höystetyt asiat, jotka aloittelijan on hyvä tietää ski touringista:

-Ski touring  on ylämäki kävelyä. (Se oikeasti on muistuttaa lumikengillä kävelyä) Jos et tykkää ylämäki kävelystä et nauti myöskään skinnauksesta.
-Tech-side on varmasti paras side tähän tarkoitukseen. Siis Dynafit malliset siteet, joissa on sellaiset pinnit, jotka tulee monon reikiin… toki pitää olla sitten dynafit  sopivat monot. Tämän tyyppinen side on kevyt ja suksi liikkuu vapaasti pinnien varassa, freepivot. Kaikkein kauheimpia takuulla on trekkerit, jotka tulee normaaleihin alppisiteisiin kiinni. Niitä en suosittele kellekään.
- sauvat: Lou Dawsonin mielestä ei tarvita säädettäviä sauvoja vaikka ne tosi yleisiä ovatkin. Minä taas käytän teleskooppisauvoja, koska onhan se nyt hemmetin paljon mukavampi hiihtää pitkillä sauvoilla. Tellua laskiessa taas sauvojen pitää olla vielä alppisauvoja lyhyemmät. Noissa teleskooppisauvoissa on se ongelma, että se mekanismi voi hajota vuorilla ja hiihdäppä siinä sitten ilman sauvaa. Nimim. kokemusta on  Onneksi oli myös ilmastointiteippiä.
-Piippari eli lumivyörylähetin pitää olla mukana ja sitä pitää osata käyttää. Merkillä ja mallilla ei niinkään ole väliä.
- Jos liikut  paljon lumivyöryalueilla lumivyöryreppu on hyvä henkivakuutus. Reppu maksaa maltaita, joten sitä ei ihan heti tule hankittua. Mutta tätä voi harrastaa myös ihan turvallisissa olosuhteissa jolloin vyöryreppuja ei tarvi. Minulla on Black Diamondin Jetforce. Se poikkeaa perinteisistä kaasupatruunalla täytettävistä repuista siinä, että se toimii akulla.
-Ylöspäin meneminen on hikistä puuhaa, joten vaatteita tarvitsee vähemmän kuin mitä käytät, kun laskettelet hiihtokeskuksissa. Merinovilla on ihan ehdoton tuote tähän…kuin kaikkeen muuhunkin urheiluun niin kesällä kuin talvella. Kerrospukeutuminen on avainsana, mutta siitä tekstiilityönopettajana saisin jo oman blogikirjoituksen tehtyä. Taukotakki on oltava repussa.
-Hanskoja kannattaa olla kahdet mukana: yhdet ylös menoon ja toiset alastuloon. Kädet hikoavat sen verran ylös mennessä
-Aluksi (ja itseasiassa aina) kannattaa lähteä kavereiden mukaan jotka ovat kokeneempia. Opit heiltä paljon uutta. Olen huomannut, että eri laskuporukoissa on erilaisia tapoja toimia ja niistä oppii aina jotain uutta.
-Monoista sen verran, että tähän hommaan on tehty omat monot, jotka antaa paljon enemmän liikkuvuutta jalalle ja ovat huomattavasti kevyemmät, joten ne tuntuu erillaiselta kuin perusalppimonot. Monoja löytyy ihan huippukeveistä skimo kisamonoista vapaalaskutyylisiin vähän jäykempiin monoihin.
 -Hanki lumiturvallisuusvälineet… tai lumipelastusvälineet. Kunnon lapio ja sondi.
- Välineitä kannatta ja voi testailla skinnailemalla hiihtokeskuksissa. Se on sitä fitness tourinkia… ja olet aivan muodin mukana.
- Kypärä kannattaa tietenkin olla mukana. Se kannattaa kantaa repun sisällä tai omassa verkossa reppua vasten. Jos sen laittaa vain roikkumaan repusta niin ylhäällä voi olla kiva yllätys, kun kypärä on täynnä lunta.
 - Ea-taidot on hyvä olla hallinnassa. Toki ne kannattaa olla aina ja kaikilla ajantasalla. Käy siis ea-kurssilla säännöllisesti  Reppuun tulee pakata myös avaruushuopa siltä varalta, että jotain tapahtuu. Kylmä tulee melko nopeasti.
- Käy lumiturvallisuuskursseilla tai ainakin perehdy aiheeseen.


1 kommentti:

  1. Asiaa, tykkään. Jalkani laulavat toki eri virttä tänään kun eilinen ylläs veti ne aika tyhjäksi. Mutta jaksannee ne painaa kaasua jotta näkee Lapporttenin illalla.

    VastaaPoista