Taas lähestyy kisat… nimittäin partiotaitokisat. 5.-6.10 Porvoossa kisataan partiotaitojen
Suomen mestaruudesta.
Ennen kuin olin edes kuullut seikkailukisoista, olin jo
vuosia kolunnut partiotaitokisoja. Siirtyminen pt-kisoista seikkailukisoihin
oli itseasiassa helppoa, sillä noissa kahdessa on paljon yhteneväisyyksiä… kummassakin
mennään reilu vuorokausi väsymykseen saakka, kumpikin vaatii niin fyysistä kuin
henkistä kestävyyttä ja kummassakin kilpaillaan kolmen hengen joukkueissa. Voitto
on kummassakin kisassa mukavaa, mutta merkittävämpää minulle on ainakin
toistaiseksi ollut joukkueen kanssa yhteen hiileen puhaltaminen, itsensä
ylittäminen ja mahtavien muistojen kerääminen. Yhtälailla niin seikkailu-kuin
partiotaitokisojen lähdönhetkellä tiedän, että edellisen huonosti nukutun yön
jälkeen edessä on useita tunteja menoa. Takuulla tulen palelemaan, vielä
varmemmin kastumaan, olen nälkäinen, väsynyt ja välillä ketuttaa. Tiedän,että tulen olemaan
välillä inhottava ihminen ja voin tiuskia joukkuekavereilleni. Onneksi voin 100% luottaa siihen, että
joukkuekaverini ymmärtävät, koska tilanne on meille kaikille sama.
Meidän Apollo-vartio
on huippu. Ellun ja Outin kanssa on mahtavaa kisata, sillä jokaiselta meiltä
löytyy oma vahvuus, mutta kaikki on myös tasaisen hyviä monessa asiassa. Ja
menestystäkin on tullut vuonna 2008 ja 2012 Suomenmestaruus.
Siinä mielessä Pt-kisat eroavat seikkailukisoista, että
ennakkovalmistautumiseen kuuluu varustehässäkän lisäksi myös tehtäväluetteloon
perehtyminen ja sen avulla tehtäviin valmistautuminen. Aina se ei ole niin helppoa,
sillä tehtävän nimi ei välttämättä paljasta juuri mitään tehtävän sisällöstä.
Toisaalta välillä siitä on suurikin apu ja tiedetään opetella tähtikuvioita,
kasvien nimiä, kivilajeja, Afrikan valtioita… mitä milloinkin. Sitä melkein
odottaa, että tehtäväluettelo julkaistaan ja pääsee taas opettelemaan uusia asioita.
Seikkailukisoissa paremmuuden määrää puhtaasti vauhti, mutta
Pt-kisoissa voittaja määräytyy tehtävien mukaan. Tehtävät on jaettu eri
tehtäväryhmiä. Mukana on aina kätevyys, suunnistus ja yllätys. Sen lisäksi on
joku tai jotkut seuraavista: partiotaidot, erätaidot, luonnontuntemus. Lisäksi
usein on kisan teemaan liittyvä tehtäväryhmä. Tänä vuonna se on
tutkimusmatkailijat.
Kätevyydestä saa useimmiten paljon pisteitä ja tehtäviä on
useita. Ne voivat olla pehmeistä tai kovista materiaaleista valmistettavia tuotteita. Vuosien varrella
olen ommellut yön pimeinä tunteina pipoja, virkannut nallen, tehnyt
hirsisalvoksia, lukon, punonut korin, takonut raudasta kultavaskoolin tai
hevosenkengän, tehnyt pöllistä golfmailan, värkännyt jalkajousen ja potkukelkan sekä monia monia muita juttuja, joita en olisi ikinä kuvitellut tekeväni. Kätevyystehtävissä
olemme yleensä onnistuneet vähintään kohtuullisesti… ehkä sillä on jotain
tekemistä, että vartiosta löytyy arkkitehti ja käsityönopettaja.
Suunnistus on toinen suuri tehtäväryhmä ja myös meidän
joukkueen vahvuuksia. Yleensä kisoissa on jonkinlainen pistesuunnistus, jossa
vartio saa hajaantua. Se voi olla ihan perussuunnistus, mutta se voi olla myös
käyräkartalla, peilikuvakartalla, mustavalkoisella kartalla, mittasuhteella 1:
500, ihan mitä vain mitä järjestäjä on keksinyt. Yösuunnistus kuuluu myös
vakiona Pt-kisoihin ja se suoritetaan yleensä viestimuotoisena. Välillä suunnistustehtävissä määritellään
sijainteja koordinaatistolla, välillä rastit ilmoitetaan astelukuina ja
etäisyyksinä. Useinmiten suunnistustehtäviin kuuluu myös ns. kiritaival, jossa
tietty matka edetään mahdollisimman nopeasti. Harvoin se on puhdasta juoksua,
välillä kannetaan vettä, välillä lainapeitettä, joskus matkan varrella kasataan
trangia ja sytytetään nuotio.
Erä- ja partiotaitoihin sisältyy ruoanteko retkiolosuhteissa.
Olemme tehneet yönpimeinä tunteina
makkaraa luonnonsuoleen, on savustettu kalaa itse tehdyssä savustuspöntössä, tehty
falafelejä… noin niin kuin jotain mainitakseni. Outi on meidän kokki ja
älyttömän hyvä siinä. Lisäksi kisoissa testataan ensiaputaidot (jotka ei sitten
kuulu meidän vahvuuksiin) Muita tähän
tehtäväryhmään liittyviä tehtäviä voi olla peruspartiotaidot kuten solmut tai
nuotionsytytys. Lähes aina kisoissa on ylitysrasti. Se voi olla
seikkailukisojen tyyliin puhdasta uintia (mutta tavarat on pakattuna jätesäkkiin,
jota raahataan mukana uidessa), voi olla myös uimapatjalla menoa. Eniten pidän
ylityksistä, joissa pitää rakentaa lautta, jolla ylitys tehdään. Se oikeasti
mittaa partiotaitoja eikä kylmän sietokykyä. Lisäksi pt-kisojen luonteeseen kuuluu, että
vartioiden käytöstä tarkkaillaan sekä leiripaikka arvostellaan turvallisuuden
ja siisteyden kannalta. Yllätystehtävät ovat yleensä yhteistoiminnallisia,
joilla mitataan vartion kykyä puhaltaa yhteen hiileen.
Tämän vuoden kisojen tehtäväluettelo on ollut jääkaapin
ovessa toukokuusta saakka, mutta nyt viimeistään siihen on paneuduttava
kunnolla. Kisajännitys hiipii pikku hiljaa päälle. Tuskin maltan odottaa, että
pääsen Porvoon metsiin rämpimään.
-Tytti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti