Viimeisen viikon kujeet ennen Rokuan kisaa

Vanha sanonta;  ilman viime tippaa mistään ei tulisi mitään, tuntuu taas kerran pitävän paikkansa. Vaikka ollaan hehkutettu Rokuan kisaa jo useamman kuukauden ajan, niin viimeiselle viikolle jäi vielä pakkaus, tankkaus ja muiden tekemisten lisäksi yllättävän paljon muutakin säädettävää ja testattavaa. Maanantaina pääsimme kokeilemaan jumarointia Grekelän Heikin johdolla Virpiniemeen. Tarkoitus oli samalla tehdä ensimmäinen yhteinen rullaluistelutreeni. (oishan sen voinut ehkä hiukan aiemminkin tehdä kuin viimeisellä viikolla). Maanantaina vettä tuli reilusti, joten jouduimme jättämään rullistreenin väliin. Jatulitourin jälkeen jokainen meistä Passion Adventuren naisista oli joutunut tekemään enemmän tai vähemmän työtä sen eteen, että luistimissa pyörät taas pyörivät. Sateisessa kelissä luistelu ei ollut tehnyt hyvää laakereille. Minä jouduin ostamaan kokonaan uudet laakerit ja Niina on keitellyt ja tehnyt jotain poppaskonsteja omilleen. Muut ovat kai tyytyneet kunnon puhdistukseen. Nyt ei siis tehnyt mieli pilata uudelleen luistimia. Ehkä tiistaina olisi parempi sää...

Maanantaina siis ajeltiin Virpiniemeen jumaroimaan. Minulle jumarointi terminäkin oli ihan uusi vielä muutama viikko sitten. Jatulitourilla pääsin näkemään miten se käytännössä tapahtuu ja sain jopa vähän kokeillakin. Jumarointi on siis köyden kiipeämistä ylös nousukahvojen ja jalkalenkin avulla. Kiipeily, laskeutumiset ja muut köysitekniikat ovat yksi seikkailukisojen osa-alue, ei suuri, mutta kiva piristys väliin. Yleensä ne eivät ole teknisesti vaativia eikä aikaisempaa kiipeilykokemusta tarvita.Niitä on kuitenkin hyvä käydä vähän kokeilemassa ennen varsinaista tapahtumaa. Kisassa ei kannata tuhlata aikaa turhaan säätämiseen. Silloin ollaan jo valmiiksi väsyneitä, joten rauhallisuus ja tehokas toiminta on kaiken a ja o. Tähän pieni ennakkovalmistautuminen auttaa paljon. Jumarointi sujui meiltä ihan mallikkaasti. Kunhan lähdön saa sujumaan hyvin niin loppu meneekin noin vain. Rokuan kisassa yhden joukkueen jäsenen tulee jumaroida 25m. Laskeutumista ei tällä kertaa ehditty harjoittelemaan,  mutta luotetaan, että se menee vanhasta kokemuksesta ihan hyvin. Kisa-adrenaliini auttaa paljon siinä, ettei korkeanpaikankammo tai muu pupu juokse pöksyihin, sitä mennään siitä mistä pitää.

Jumaroimassa Heikin opsatuksella

Sujuukos?

Korkealla!

 Tiistaina sitten harjoiteltiin kanootin kantamista, sellaistakin kun joskus on jouduttu kisoissa tekemään. Kaikkeen on hyvä varautua. Ajateltiin ottaa kisaan mukaan kuormaliinat, joiden avulla kanootin kanto onnistuu helpommin. Pidetään peukkuja, ettei kisassa ei tarvi tähän hommaan ryhtyä.

Tytti ja Sanna kanootin kannossa

Mela-arsenaali

Lisäksi tiistaille jäi uimapatjojen testaaminen. Varustelistassa luki kyllä uimapatja/räpylät, mutta me ei oikeastaan ennen maanantaita oltu suotu ajatustakaan tuolle. Maanantaina sitten hädissämme etsittiin Oulun halpakaupoista uimapatjoja. Minä löysin 4,99 uimapatjan Tokmannilta. Patja kyllä osoittautui aivan surkeaksi. Hyvä, että kotioloissa sain sen täytettyä, niin ahtaat kanavat patjan eri osien välillä oli... ei oikein ilma huilannut. Jos tuo patja lähtee kisaan, tyhjennän sen kyllä teräaseen avustuksella. On nimittäin tyhjentäminenkin vähän hitaanpuoleista.  Sanna oli löytänyt kotoa raketti uimapatjan... joka kyllä vähän vuoti. Ja Marjon mies oli Iin Kärkkäiseltä löytänyt pinkin :) ilmatäytteisen retkipatjan. Eli noista meidän pitäisi valita mitä otetaan mukaan.

Tämä ei toimi

Tytin keuhkot toimivat!!

Uimarekvisiittaa, eikä olla menossa Kanarian poolille

Olihan siinä muutakin säätöä: otetaanko kaikille omat patjat, otetaanko räpylöitä vai oisko jopa lättäri paremmat. Kaatosateessa märkkärit päällä me Sannan kanssa sitten testailtiin erilaisia variaatioita. Välillä hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään... pikkusen meinasi naurattaa se homma. Marjo jakoi hiemna nuhanenäisenä ohjeita rannalta, kun me Sannan kanssa pulikeerasimme jordaaniassa!! :) Välillä patja katosi alta ja nauratti niin ettei takaisin patjan päälle päässyt...mutta sitten jo skroolasimme suvereenisti menemään ja paatti liikkui näpsäkästi! Tytöt sandwishinä patjan päällä. Niin ja rullistelu sai taas jäädä, kun vettä satoi.

Lämsäjärveltä HEI!!

Sanna ja raketti!!

Tyylinäytettä!