Miehen suunnatessa loman jälkeen töihin, päätin jäädä tyttöjen kanssa vielä viikoksi Ylitorniolle lomailemaan. Viikon lopuksihan olisi vielä ohjelmassa Jotos seikkailukisa, johon osallistuisin Anun ja Kirsin kanssa tavoittelemaan hyvää fiilistä lyhyessä 6h kisassa.
Sitä ennen oli kuitenkin tarkoitus lomailla ja nautiskella paikallisista maastoista. Perjantaina ajelin 1,5 h pituisen hiekkatielenkin maasturilla. Reittinä oli Tolpinmäki-Reväsvaara-Simovaara-Ehovaara ja kaatopaikan kautta takaisin Tolpinmäkeen. Mukava kevyt lenkki edellisiltaisen hierotuksen jälkeen.
Lauantaina ohjelmassa olikin Aavasaksan sauvarinne. Se on mukava jokavuotinen kunnon testauksen paikka, joka viime vuonna jäi väliin. Rinteellä on pituutta 430 m, joten kyllä siinä sykkeen saa nousemaan niin kävelemällä kuin juoksemallakin. Olen varmaan vähän hullu, sillä minusta sauvarinne on mukava treeni. Perhoset kutkuttelee vatsassa, sillä aina siinä kroppa joutuu koville ja jänskättää, mihin aikaan nyt pääsee. Oma enkka parani kolmen vuoden takaisesta, vaikka syke oli reilusti matalampi ja tuntemus ei ollenkaan oksettava mäen päällä. Mutta sen verran heikko laji tuo mäkijuoksu on meikäläiselle etten lähde aikoja kertomaan.
Sauvarinteen päätteeksi lähdettiin sitten koko perhe lilluttelemaan Matarengin maauimalaan. Kerrassaan upea paikka lapsiperheelle. Vesi on 30 asteista säällä kuin säällä. Loppujen lupuksi tehtiin tytön kanssa kolme reissua viikon sisään tänne, sillä sen verran mieluinen tuo vesiliukumäki oli. Peurungan, Katinkullan ja Rokuan kylpylät jäi tytön ranginlistalla Ekobadetille kakkoseksi!
Sunnuntaina ajattelin taas hypätä fillarin selkään nyt vähän teknisemmän reitin puitteissa. Teknistä ja mäkistä se tosiaan oli, sillä kahden tunnin aikana sain hinkutettua vaivaiset 20 kilometriä. GPS-reittejä en ole saanut purettua, mutta reitti meni kutakuinkin näin: Tolpinmäki-kilpavitonen-Karemajat-näköalapaikan kautta alas-Laatas-pyöräreittiä Reväsvaaraan ja sieltä Palovaaran parhaiden polkujen kautta poijes. Pyörälenkin päätteeksi lähdimme sitten vielä valion hiekoille. Jokivesi on kuulemma yhtä lämmintä kuin Mourunkijärvessä.
Maanantaina yritimme tytön kanssa salille Kuntotalolle, mutta se oli harmiksemme kiinni. Ajattelin tehdä kuntopiiriä, mutta luovutin hypättyäni turhan monta kertaa lasten perään.
Tiistaina oli vuorossa yksi vuoden odotetuin treeni, iltarastit. Ja ne sattuivat vielä olemaan Portimossa. Mulla on kutina, että viikonlopun kilpasarja ainakin käy täällä. En tiedä, ehtiikö hyvä fiilis sinne asti.. Saapi nähdä pitääkö aavistus paikkaansa. Kivivaara tarjosi taas parastaan. Kiveä toki kuten nimikin kertoo, mutta myös nautinnollista kalliota ja pienipiirteistä suunnistusta. NAUTIN. Pummia ei isommin tullut, tosin vauhtikin oli semmosta reipasta kivaa, ei täpöä. Pyöräilin metsäreittejä iltarastipaikalle tunnin suuntaansa, joten lopputuloksena oli tehokas kolmen tunnin yhdistelmäharjoitus.
Kävin muuten heinäkuussa MM-rastiviikolla parin osakilpailun verran eksyilemässä. Silloin totesin, että kyllä sitä on ouluscheissessakin vuosien saatossa oppinut suunnistamaan ja rastit löytyy myös täällä kotopuolessa, mutta auta armias, jos mennään vähän oudompaan maastoon, niin kyllä sitä taas saa pummata. Pummia tuli Vuokatinvaaralla ihan liikaa.
Keskiviikkona kävin vielä hötkyttelemässä jalkoja puolitoistatuntisella sauvakävelyllä Ainiovaarassa ja nyt voi sitten hyvällä omalla tunnolla levätä pari päivää ennen kuuden tunnin kuntoilua lauantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti