Passion Adventure

Passion Adventure
kuvaaja Riitu Kerola

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Korkean paikan leiriä ja juoksuaskelia

Alunperin oli tarkoitus tulla Ylitorniolle vain viikonlopuksi kilpailemaan hiihtosuunnistuksen Lapin aluemestaruuksista. Reissu muuttui kuitenkin reilun viikon pituiseksi korkeanpaikan leiriksi, joka alkoi hyvin surullisissa merkeissä. Edellisenä viikonloppuna saattelin rakkaan pappani haudan lepoon. Pappa ja mummo hiihtivät nuoruudessaan myös kilpaa. Mummo sivakoi parhaimmillaan 40-luvun lopulla ihan maajoukkue naisten vauhtia. Eipä ihme, että tämä laji on minullekin rakas.

Ylitorniolle tuloa edeltävä viikko oli ensimmäinen "suunniteltu" treeniviikko synnytyksen jälkeen. Koska synnytyksestä on aikaa vain kuukausi ja edeltävänä vuotena lenkkeily on ollut melko vähäistä, täytyy liikkeelle lähteä hyvin varovaisesti. Kolme hiihtolenkkiä viikossa oli aluksi aika maksimi.

Olen tehnyt hieman treenisuunnitelmaa tutulla 2+1 viikkojaksotuksella. Eli kaksi kovaa viikkoa ja yksi lepoviikko. Voimataso tuntui pysyneen raskauden aikana ennallaan ja tehoharjoittelua ei ole järkevää heti aloittaa, joten on järkevää lähteä liikkeelle peruskunnon kehittämisestä ja siispä yrityksenä on hiihdellä mahdollisimman paljon pitkää lenkkiä.

Puolitoista tuntia on tässä vaiheessa jo pitkä lenkki. Pitkien lenkkien pituutta sitten kasvatan pikku hiljaa niin, että Ylitorniolla sunnuntaina kävin ensimmäisen kahden tunnin lenkkini. Ensimmäisellä määräviikolla treeniä tuli 6,5 tuntia, mikä kuulostaa vähältä, mutta on paljon ottaen huomioon edellisten kuukausien tuntimäärät. Varovaisesti siis liikkeelle. Toisella viikolla sain kasaan 7,5 tuntia. Harjoitukset jaksotin lapsenlikkojen työaikoihin sopivasti eli lenkille päästin illalla. Maanantaina äiti oli vapaalla ja sain tehtyä kaksi treeniä..

Ylitornion korkean paikan leiri

maanantai:
Aamupäivällä kevyt hiihtolenkki reilut 50min. Eilinen pitkä lenkki ei paina, päinvastoin. Alkaa tuntua siltä, että hiihto rullaa ja on helppoa. Keli on kylläkin mahtava ja baanat myös. Maisema  on sanoinkuvaamattoman kaunis. Puut täynnä tykkylunta. Aurinko kipristää silmiä jostain kaamoksen reunasta.

                                             

Iltapäivällä vuorossa on kuntosali. Olen vuosien saatossa huomannut, että siirtyminen pelkästään lajinomaisen voimaharjoittelun tai kuntopiirin varaan vie meikäläisen menosta sen vähäisenkin sähäkkyyden. Siksipä käyn salilla nostelemassa rautaa vähintään kerran viikossa, ympäri vuoden. Ylitornion kuntotaloa voi vain kehua. Uimahallissa ei ole ruuhkaa ja salilta löytyy kaikki parhaat mahdolliset laitteet. Imetyksessä "telottu" olkapää vaivaa ja pystyn tekemään käsillä vain ojentajat. Keskityn jalkoihin ja kadonneen vyötärön metsästykseen 30 min verran.

tiistai:
Yhden lenkin päivä. Enpä muistakaan koska olisin edellisen kerran käynyt kahdesti päivässä lenkillä. Maanantaina satoi taas rutkasti lunta, mutta Ainovaaran baanat ovat taas kuin rautatiet. Ihmetteln vain, miksi Karemajojen lenkkiä ei ajeta. Suksissa on "kilpavoitelu", kuten Ylitorniolla aina. Nappaan otsalampun mukaan, jotta saan käytyä vähän pitempää kiekkaa, Laataksella. Hiihto maistuu hyvältä ja pystyn lykkimään vasperiakin jo niin, että syke pysyy kohtalaisen hyvin aerobisella puolella.

keskiviikko:
Juoksuaskelia! Nuorimmaisella oli illalla vatsanväänteitä ja uni tuli silmään vasta reilusti puolen yön jälkeen. Isosisko puolestaan toivoi pääsevänsä uimaan. Kaksi hyvää syytä vaihtaa suunniteltu pitkä lenkki perjantaille. Käyn kokeilemassa juoksua. Juoksen puolen tunnin lenkin ja ihmettelen, että se ei tunnukaan niin raskaalta, kuin kuvittelin.

torstai:
Lepo ja hierotus. Edellisestä hierojakäynnistä on vuosi tai ylikin. Koko kroppa on pikku juntturassa. Kipeä vasen olkapää on vetänyt koko vasemman puolen jumiin. Kireä reisilihas heijastelikin jo eilen juostessa polveen.

perjantai:
Keskiviikon pitkä lenkki vaihtui perjantaille. Normaalisti en ikinä käy pitkää lenkkiä kisaa edeltävänä päivänä, mutta nyt tämä kisailu on enempikin harjoittelua ja treenailua, joten ei ole väliä, mitä on tehnyt edellisenä päivänä. Lenkki jää tosin vähän lyhyeksi. Pakkasta on reipas 15 astetta, ja muut odottelevat jo perjantaipizzan kanssa. :) Hiihtelen 1h12min

lauantai:
Lauantaina on vuorossa lapin aluemestaruushiihtosuunnistuskilpailut Ainovaarassa. Pakkasmittari näyttää -17,5 ja lisäksi puhaltaa jäätävä vinkka, kun käyn aamun happihyppelyllä herättelemässä dieselkoneistoani. Keli on huonoin ikinä ja useampi raskauskilo tuntuu todenteolla, vaikka rata on olosuhteisiin nähden erittäin tasainen. Ja tasasellakin pistää haarakäynniksi. Perinteisellä olisi jo perillä. Kaksi kovaa nuorta tyttöä jää kisasta pois ja osallistujia on vain kolme. Nappaan niukan voiton naisten sarjassa. Verkkailen hölkäten alas Ainiovaarasta.

sunnuntai:
Sunnuntaina on vuorossa keskimatka. Pakkanen on pureva -20, mutta keli on parempi ja jaksan paljon paremmin. Emit on hyytynyt jo ennen nollausta, joten leimaan tarkoin. Teen virheettömän suorituksen. Aikaa kuluu 44 min, mikä riittäisi yli minuutin erolla voittoon. Tuloksena on kuitenkin hylsy, sillä emit tarkistusliuskan mukaan olen käynyt väärällä rastilla. Vielä en tiedä, mikä se olisi voinut olla, mutta kuulen sen todennäköisesti myöhemmin. Olen yleensä erittäin tarkka koodien kanssa ja asia kummastuttaa.

Sunnuntain kisassa saan myös maailman luokan vertailuarvon, sillä samalla radalla D35 sarjassa kilpailee hiihtosuunnistuksen moninkertailen MM-mitalisti Lena Hasselström. Väittäisin, että hän ei vieläkään jää maailman kärjelle jos juuri yhtään. Hänelle jään musertavat 10 minuuttia. Tosin huippukunnossanikin ero olisi todennäköisesti useita minuutteja.

Yhteensä 7,5 tuntia reenailua. Pitkät lenkit jäi loppupeleissä aika vähiin. Tämä tuleva viikko sitten lepäillään ja juhlitaan ristiäisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti