Passion Adventure

Passion Adventure
kuvaaja Riitu Kerola

tiistai 6. syyskuuta 2011

Suunnistustreenejä

Se on mielestäni blogikirjoituksen arvoinen juttu, ainakin minulle, kun käy suunnistamassa viisi kertaa kahden viikon sisään ja joka kerralla on joku muu kuin oma kello ottamassa aikaa...

Suunnistusrupeaman aloitti lauantain 27.8. Jatulitour. Perinteinen 4h rogainpyöräsuunnistus oli tällä kertaa sangen haastava. Heti ensimmäinen rasti oli bonusrasti ja ensimmäisenä rastille tullut sai 10 pistettä, toisena tullut 9 pistettä jne. Piirsin karttaan kaksi reittiä, mutta päädyin vasemman puoleiseen ja se osoittautui 10 pisteen arvoiseksi.


Bonusrastille meni aikaa noin 30 min ja vasta sieltä sai varsinaisen kartan ja reitti piti suunnitella hätäisesti. Katselin, että samaisen bonusrastin kautta pitää tulla poiskin ja varsinaista rastienhakuaikaa jäi vain 3 tuntia. Rasteille ei päässyt mitään järkevää reittiä ja kellotin reittini bonusrastin jälkeiselle rastille ja päätin, että tulen samaa reittiä myös takaisin. Se ei ollut järkevää.

Kulku oli hyvä ja pummata ei tarvinnut. Yhden pitkän välin ajelin Paksumahojen kanssa samassa letkassa ja kymmenestä sentistä oli kiinni etten ollut samassa kolarissa heidän kanssaan. Hyvästä kulusta huolimatta ja pöljästä reitistä johtuen takkiin tuli muutama piste parhaalle naiselle, Ullalle. Hyvä pitkä lenkki kuitenkin tuli, ensimmäinen sitten Rokuan seikkailun. Kartalle merkitsemiäni rasteja en käynyt kaikkia. Reitti kulki näin: bonusrasti, 158, 167, 168,159,165,183 sekä bonusrastin lähellä, kuvan ulkopuolella oleva 3 pisteen arvoinen rasti. Myöhästyin määräajasta 2 sekuntia, joten siitä napsahti piste pois. Rastin viimeinen numero on rastista saatava pistemäärä. Gepsiä en vielä tässä vaiheessa osannut laittaa päälle.


Seuraavalla viikolla kävin pyöräsuunnistamassa kahdesti. Ensin Oulurasteilla Hietasaaressa torstaina ja sitten Oulupäivien pyöräsuunnistuksissa lauantaina, Oulun keskustassa. Molemmat olivat hyviä rastinottotreenejä, joita voisi jopa kutsua nimellä sprinttirata. Kun ammattilaissprintterit merkkaavat puun väärältä puolelta kiertämisen pummiksi, niin on parempi, että en lähde erittelemään pummeja. Eksynyt en kertaakaan paitsi Nuottasaaren kartalle ykköselle. Hyvin jaksan ajaa, mutta vitos ja jopa nelosvaihdekin on hakusessa. Oli siis ihan hyvä ratkaisu jättää pyöräsuunnistuksen sm-keskimatkan kisareissu välistä. Sattuivat olemaan vieläpä niin syrjässä meiltä päin katsottuna.


Keskiviikkona oli vuorossa yökuppi Kempeleessä. Sain pörönsyötiksi mukaani Marjon. Edellisestä yösuunnistuksesta on aikaa kutankuinkin yli kymmenen vuotta, jos ei noita seikkailukisoja lasketa. Nyt oli helppo lähteä, kun se oli lähellä ja tutussa maastossa. Yökupin aloitus keräsi arviolta sata yösuunnistushullua Kempeleeseen ja lähdössä tunnelma oli kuin isossakin kisassa. Rata oli todella helppo ja vieläpä kulki tutuilla alueilla. Laitoin gepsin päälle, jotta blogin lukijat saisivat vähän aihetta hymyyn, mutta tylsä reissu tuli, siinä mielessä sillä pummia ei ihme kyllä juuri tullutkaan. KOlmoselle otettiin könyreitti ja siinä tuli takkiin ehkä minuutti, samoin pientä hapuilua vitoselle ja seiskalle. ; ) Loppuaika 4,5 km radalla oli jotain 42.35. Paljon jäätiin kärkeen ylläripylläri juoksemalla.

Torstaina oli vuorossa oulurastit Ainolanpuistossa. Edellisillan yösuunnistus ja sitä edeltävän päivän kahvakuula olivat tehneet tehtävänsä ja juoksu tuntui aivan hirveältä, taas sitä vesijuoksua. Hyvä, että selvisi maaliin. Viimeistä rastia pummasin eniten, muuten virheitä tuli melko vähän. Rata oli 5,3 km pitkä, kuvassa vain puolet koko reitistä.

Lauantaina Passion Adventure teki ensimmäisen porukkatreenin sitten Rokuan. Kempeleen Köykkyrin ja Ketolanperän maastoissa kävimme Kirsin ja Marjon kanssa maastopyöräilemässä reilun kahden tunnin lenkin. Kolme treenikarttaakin sattui lenkille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti