Power Adventuren ja Passion Adventuren fuusiosta tulee Team PowerPassion, kun lähdettiin rogailemaan Jämijärvelle lauantaina 12.10.2013. Aamu-usvan jälkeen kelikin oli vielä mukava, vaikka pitkällä syksyä mennään.
Hoitaakseen parisuhdetta toiset menevät syömään hienosti, kun taas toiset menevät elokuviin ollakseen hiljaa vieretysten. Jotkut lentävät upeisiin suurkaupunkeihin kuten Pariisiin, Milanoon ja Roomaan tai viettävät laatuaikaa kylpylöissä tai mökeillen. Perhe Piirron vähäiset lapsenvahtikortit käytetään siihen, että me vanhemmat hikoilemme Suomen metsissä yleensä muutaman kilometrin säteellä toisistamme. :) Kamat pakataan ja puretaan yhteiseen autoon, mutta mökkeillään ja telttaillaankin eri porukoissa...yleensä oman seikkailutiimin kesken. Rakkaus lajiin on vakavaa, joten samaistumme muusikoihin tai näyttelijöihin siinä, että välillämme vallitsee syvä ymmärrys toisen kokemaa loppumatonta seikkailu-urheilun janoa kohtaan. :)
Poikkeuksena olemme päässeet tekemään muutamia mutakisoja ja suunnistusjuttuja yhdessä. Tiimityö toimii meillä suunnistuksen suhteen hyvin, vaikka tiimissä on Etelä-Pohjanmaan luonnetta, joka "notta" yleensä aina kuvitteloo olovansa oikiassa ja puollustaa näkemyksiäänsä härkäpääsesti. ;) Silti analyytikko mieheni on loistavaa vastapainoa minun kisailija luonteenpiirteisiini verrattuna. Jarkko laskee ja luettelee vaihtoehtoja osaten tarpeen tullen joustaakin. Hän ei myöskään ole liian totisella asenteella liikenteessä, koska kyse on harrastuksesta, vaikka voittaminen kivaa onkin. Tasapuolisuuden nimissä on myös mainittava, ehkä vähän pienemmällä fontilla, :) että allekirjoittaneesta Pohjoisen tiimikaverista löytyy pikku-Myyn itsepäisyyttä ja tahtoa varmasti ärsyttävyyteenkin asti. Suunnistuksessa roolitukset kuitenkin asettuvat luontaisesti kohdalleen ja teemme automaattisesti eri asioita, jotta kokonaisuus olisi mahdollisimman hyvä. Osaamme keskustella reitistä ääneen, jotta pysymme toisen ajatuksessa. Reittivalinnat poikkeaisivat usein toisistaan, mutta se ei ole osoittautunut ongelmaksi (saan lopulta tahtoni läpi ;)), emmekä ole toistaiseksi lähteneet omille reiteille kesken kisojen. ;) Molemmat suunnistamme, emmekä luota siihen, että toinen tietäisi. Uskallamme myös jo sanoa, jos emme tiedä missä olemme ja voi luottavaisesti sanoa melkein kaiken mitä ajattelee. :) Eikä bummauskaan taida olla riittävän vakava peruste avioerolle. :)
Tänä vuonna Jämi Rogain sattui sopivasti niin, että samalle viikonlopulle ei ollut muuta. Olemme kerran aikaisemminkin käyneet Jämillä, joka sijaitsee sopivan matkan päässä mieheni lapsuudenkodista. Lapsoset jäivät aamulla mumman ja paapan hoiviin, meidän kurvatessa sumuun kohti kisoja. Olimme ehkä liian optimistisia ja aamu-unisia, kun lopulta reittisuunnitelman teossa tuli vähän liian kiire. Lähtö ja maali sijaitsivat siten, että rastipisteet jakautuivat sen molemmin puolin. Teimme pikaisen päätöksen siitä, että emme lähtisi hakemaan suolla olevia rasteja, joka ehkä jälkispekulaatioissa osoittautui ratkaisevaksi tulosten kannalta. Lähtökäskyn käydessä vain pieni murto-osa lähti kiertämään reittiä pohjoisen oikean kautta. Naureskelimmekin, että tämä ei ehkä ollut se pisterikkain ja optimaalisin reitti, kun valtavirta tamppasi toiseen suuntaan.  |
| Ennen lähtölaukausta! :) |
Jämin kangasmaastot sopivat meidän molempien suunnistustyyliin. Kartalla oli riittävästi luettavaa, jotta saa varmistusta siitä, että taivaltaa oikeaan suuntaan. Jämin maastot ovat myös aika polveilevia suppa-harjuineen, joten korkeuserojen kanssa sai ähertää mäkeä ylös ja toista alas. Jostakin syystä omat jalat eivät olleet alusta alkaenkaan omat jalat. Vauhdin pitäminen ei ollut helppoa, kun tuntui raahaavansa mukanaan lisäpainoina puupökkelöitä. Kertasin meidän "juoksuvalmentajamme" oppeja ja koitin kompensoida jäykkyyttä oikealla lantion asennolla ja askelpituudella. Niin ja missä sen kynän pitikään pysyä? :D Ensimmäinen rasti otettiin varovaisen varmasti ja toiselle rastille, suolle mentäessä, vauhti ja varmuus alkoivat lisääntyä.
 |
| Lähtö/maali kynän osoittamassa paikassa, meidän partio lähti pohoisen oikean kautta. |
 |
| takaisin palasimme pohjoisen vasemman kautta. Punakynä on suuntaa antava! ;) |
Homma oli hauskaa alusta asti. Olimme arvioineet kykenevämme etenemään noin 40 kilometrin reitin viiden tunnin aikana. Kolmen vuoden takainen kilometrimäärä oli 36 km ja uskoimme, että ainakin suunnistustaitoa tarttuneen lisää vuosien varrella. Rastit löytyivät helposti edeten pehmeämmällä kangaspohjalla ja välillä kovemmalla hiekka- tai pururatapohjalla. Joku huikkaisi laavulla laittavansa makkarat pöhisemään meillekin, kun kiiruhdimme leimaamaan ja poistuimme metsikköön. Jarkko kantoi tällä kertaa emitiä, joka kyllä välillä rastin läheisyydessa tarjosi minulle pienen hetken hengähtää. Aika selväähän oli, että minun vauhtini määräsi partion vauhdin. Keskimäärin metsäpätkillä vauhti oli noin 8.00 km/h ja kovemmalla pohjalla 5.20 - 5.40 km/h. 
2h 45min jälkeen olimme kolunneet kartan toisen puoliskon yhdellä pienehköllä virheellä. Kahden viimeisen tunnin aikana pitäisi kyetä pitämään vauhti ja löytämään loput rastit, kun siirryimme etelästä lähtö- ja maalipaikan ohi hakemaan kartan vasemmalla puolella sijaitsevia rasteja. Olennaista tietenkin oli osata kääntyä takaisin ajoissa ja jättää aikaa viimeistellä reitti. Mieheni saa kyllä ihan kaikki pisteet tässä optimoinnissa. Minun ei tarvinnut ajatella koko asiaa, kun luotin siihen, että homma tarkentuisi koko ajan. Voin vain kysellä kuin lapsi: "Koska ollaan perillä ja ehditäänhän varmasti?". :) Ihan kartan toiseen laitaan emme enää ehtineet, joten arvokkaita pisteitä jäi saamatta, mutta kello kävi armottomasti. Emme olleet riittävällä tarkkuudella ehtineet analysoida maastoa ja kartan vasempi puoli vaikutti nopeampi kulkuiselta. Toisaalta oli hyvä näin, kun jaloissa alkoi tuntua, mutta toisaalta vasemmalla puolella olisi ollut suorastien kera enemmän pisteitä tarjolla suhteutettuna kuljettuun matkaan. Väärä strategiapäätös siis, joten operaatiovaihessa ei voi kuin jossitella, kurat olivat jo päntseissä! :)
Välillä sain tehdä töitä tosissani piipertäessä mieheni perässä. Toisaalta taas onnistuin muutamalla rastilla tuomaan lisäarvoa tarkemmalla suunnistuksella. :) Jarkon into ei laantunut viidessäkään tunnissa, joten sain rauhoitella kaveria välillä! :) Viimeisen puolen tunnin lähestyessä teimme yhden virheen ja etsimme rastia 12 minuutin ajan, joka tarkoitti sitä, että yksi rasti jäi hakematta maalin läheisyydestä. Vauhti säilyi loppuun asti, vaikka jaloissa painoikin kovasti. Viimeiselle näköalatornin rastille kiivetessämme sain Jarkko-hissistä vähän vauhtiapua.
Maalissa olo on aina huippu! Hienosti olivat Kankaanpään suunnistajat mini rogainin reitin tehneet. Tavoitteemme matkan pituudesta täyttyi, kun kello kertoi meidän taivaltaneen noin 42km. Ymmärtääkseni vajaan 40km matkalla pääsi muutaman sata pistettä kovempiin tuloksiin. Tästähän rogainissa on kyse, optimaalisimmasta reitistä vauhtiin ja taitoon nähden. Tyytyväinen ja ennen kaikkea iloinen pitää kuitenkin tulokseen olla. Kärkimiesduo oli vetänyt ihan omaa luokkaansa pistepörssissä. Sijoituksemme oli 13/40 ja muutama sekajoukkue ehti meidän edelle sijalta seitsemän alkaen, pistesaldolla 1917. Meidän pistesaalis oli 1738. :) Koska julkista GPS-seurantaa ei ollut, "learn from the best" - jälkispekulaatiota ei voi harrastaa ruudulta. Omaa "lessons learnt":a voi harrastaa loputtomiin eikä täydelliseksi taida siltikään tulla. Mukava laji ja hienoa kokemusta taas rikkaampana!!
.JPG)
.JPG)
