Olympiahengessä

Olympialaisten jälkimainingeissa tuntuu vire tarttuvan minuunkin. Naisten ja lopulta etenkin suomalaismiesten menestys maastohiihdossa on aiheuttanut nenää nipistelevää herkistymistä, kyyneleitä ja iloa heidän onnistumisistaan. Kotikatsomossa olen hyppinyt hengästyneenä ja töissä hillinnyt tuuletuksia.  Unelmiensa vuoksi ammattiurheilijat ovat vuosikaudet lakkaamatta laittaneet itsensä likoon tehden hartiavoimin töitä. Mitään ei saa helpolla ja toisinaan ei silti riitä mikään, toiset vain menevät lujempaa. Myös valo, tuo ihana pelastava energianlähde, tuo lisäpotkua harjoitteluun. Täytyy vielä lisätä, että tyhjentävä biletyskin vaikuttaa. Sehän se vasta kestävyyttä koetteleekin. Jälkikäteen ladulla laulattaa ja pyöräillessä naurattaa. Välillä kun parantaa maailmaa ja saa kiireettömän hetken varastettua laatuseurassa vain itselleen, on taas parempi ihminen ja innokkaampi treenaaja.

Todistettu on, että tätä voi soveltaa myös skumppaan ja GT:n. :)

Ajattelin kirjoittaa pari sanaa viime vuoden treeneistä. Uskollisesti pidin harjoituspäiväkirjaa sitten nuoruusvuosien. Suurimman osan sain taltioitua, kiitos ahkeran treenikaverini RCX5:n + G5-sensorin. Ylirasitustilan jälkeen aloin kirjata asiat ylös, koska halusin tehdä asiat toisin. Kävin syksyllä 2012 testeissäkin, jotta tietäisin mistä lähteä. Testit pitäisi uusia nyt. Valittettavasti jouduin flunssan takia jo yhden varatun ajan liikuntaklinikalta perumaan. Mutta kirjoittelen siitä sitten, kun ehdin käydä testeissä ja verrata tulosta reilun vuoden takaisiin lukemiin.

Viime vuoden harjoituskalenterista näen, että olin tavallista enemmän sairaana tai lapset olivat sairaana. Lasten sairastaessa olen huomattavasti heikommassa tilassa, kuin itse sairastaessani. Joka ainoa flunssa tai oksennustauti lasteni kohdalla saa minun kroppani erityiseen hälyytystilaan. Pelkään kuollakseni uutta menetystä, vaikka kyse ei ole mistään vakavasta. Järkeni koittaa rauhoitella minua, mutta tunnetasolla en ole saanut pelkoa vieläkään hallintaani. Vanhempieni menetys on tehnyt minusta hermoraunion pikku flunssienkin suhteen. Stressaan niin, että en voi nukkua enkä syödä. 

Harjoituskokonaisuuden sisältö

Suunnitelmallisempi harjoittelu siis starttasi kohdallani pikku-neidin syntymän jälkeen syksyllä 2012. Lähtökohdat olivat haasteelliset. Pohjalla ylirasitustila ja vaikeahko raskaus. Voimavaratkin olivat aika rajalliset kun maaliskuussa 2012 kohtasin suuren menetyksen, kun toinenkin vanhemmistani menehtyi vakavaan sairauteen. Kokosin itseäni taas uudelleen, vaikka tunsin hukanneeni reunapalaset, joihin kiinnittyä. Ilman vanhempia on joskus aika eksyksissä. Ei ole enää olemassa niitä kahta ihmistä, jotka rakastavat sinua täysin pyyteettömästi. Toivoisin, että voisin edelleen turvautua heihin tiukan paikan tullen tai onnen hetkillä. Toivoisin, että jossakin muuallakin olisi aina paikka minulle, ovi auki ja lupa tulla. Surun sekä menestystä seuraavien muiden haasteiden edessä fyysinen ja henkinen jaksamiseni on viety kahdesti äärirajoilleen. Tiedän, miltä tuntuu huutaa ja itkeä niin, että kehkoissa polttaa. Tiedän, miltä tuntuu kun ei kertakaikkisesti tunnu yhtään miltään. Kohdatessani kuoleman läheltä toistamiseen osasin kuitenkin välttää pakenemisen. Tiesin, että sekin on niin kertakaikkisen turhaa. Tällä kertaa en juossut elämääni karkuun vaan pyrin käyttämään urheilua kanavana ladata itseäni. Urheilu antoi myös vastapainoa pikkulapsiarjessa, mutta vain päivinä kun koin saaneeni riittävästi unta ja ravintoa.  Tiesin, että urheilu olisi lääkettä, jos osaisin annostella sen oikein. Ensimmäinen tavoite oli olla kunnossa Geoparkissa heinäkuussa 2013.

Harjoitteluni peruskulmakivet ovat olleet juoksu, hiihto ja pyöräily. Juoksuun sisältyy suunnistus, jota en ole saanut lasketuksi erillisenä. Juoksu sisältää myös ylämäkitreenit, sauvarinteen, porrasjuoksut sekä loistavan yksityisen passionattarien juoksukoulun à la ihana INKA <3. Juoksumäärän on siis laskettu kaikki fyysistä lajivoimaa sisältävät erikoisharjoitteet, joissa kehitetään aerobista lihaskestävyyttä. Erikoisharjoitteet toimivat hyvin myös tukevina hapenottoharjoitteina. Oulussa vain on haasteellista löytää sopivia ylämäkiä, joissa harjoitella. Ylämäkiharjoittelussa olen pitänyt tavoitteena 4-6 toistoa 3-7 minuutin mittaisina. Juoksu on rinteessä loikan ja juoksun välimuoto, riippuen noustavasta kulmasta. Lihaskestävyysharjoitteita pitäisi tehdä paljon ja olen reipastunut niidenkin suhteen viime syksynä.

Tästä aasinsiltana totean, että punttisalipirkoksi minua ei voi kehua. Olen aina kokenut punttisaliharjoittelun tahmaisena eikä harjoitteluni sisällä ollenkaan maksimivoimaharjoittelua.  Voimaharjoittelun vähäistä roolia korjaan parhaani mukaan lajinomaisilla lihaskestävyysharjoitteilla kuten sauvarinne tai ylämäkitreenit. Tavanomaisin voimaharjoitteluun laskemani harjoite on 30min kuntopiiri, jonka voi tehdä missä vain. Yleisimmin käyn läpi koko kehon lihaksiston kierto- tai paikkaharjoitteluna. Painotus on kuitenkin aina ylä- ja keskivartalossa. Töihin palattuani olen kerran viikossa tehnyt 30min mittaisen kuntopiirin kesken työpäivän työpaikan punttisalilla. Donnien uutukainen kuntopiiri tuo ammattimaisempaa otetta kuntopiireilyyn. Meitä koutsaa torstai-iltaisin passionatarista Sanna, joka on hommassa jo ihan guru. Sanna on piiskannut itseään Oululaisille kuuluisassa Markon prässissä vuosia, jossa treenaavat OTC:n triatlonistit. Nyt Donnat ovat saaneet omansa. :)

Kännäri nojailemassa kaupan seinällä, ihastusta ensisilmäyksellä.

Hiihtokilometrit jäivät vähäisiksi viime talvena, joka oli minulle melkoinen yllätys laskettuani kilometrit yhteen...luulin että olisin hiihtänyt enemmänkin. Toisaalta sairastelut jaksottuivat juurikin lumiajalle. Yhteensä viisi viikkoa sairasteluja, joka on meidän perheessä paljon. Pyöräilyn saralla on tapahtunut selvin parannus. Kiitän Oravamäen Maijan ohjetta hankkia oma maantiepyörä (cyclo), koska pyöräilykestävyyden kehittäminen mtb-lenkeillä on haastavaa. Minun kohdallani homma ainakin toimi. Olen nauttinut pyöräilystä ja vauhdin hurmasta sillä maastokumitunkkaus asfalttipohjalla oli aikaisemmin yksi kompastuskivistäni. Uinti on myös uusi aluevaltaus viime syksyksyltä. Tulevissa seikkaluskaboissa en todellakaan aijo joutua merihätään ilmoista tyhjentyneen uimapatjan kanssa! :) Uinnissakin kehitystä on tapahtunut, mutta mitään kovin helppoa se ei edelleenkään minun kohdallani ole. Vaihteita on tasan yksi ja tekniikka leviää aina jostakin kohtaa - pää - vedot - hengitys, potkut, peppu -- äääh! :)

Tanssiin käytetty aika on pois lajinomaisista harjoitteista, mutta breikki on hauskaa! Koen, että se kehittää vartalon hallintaa sekä sellaisia lihaksia, joita ei tiedä omistavansakaan. Voimaominaisuudetkin kehittyvät kun ähertää lattianrajassa vääntämässä koko kehoaan ihme asentoihin tai liikkeisiin. Breikki on asennetta, mustelmia ja hikeä - selviä seikkailijan ominaisuuksia. Muu on sitten kaikkea muuta kuten sauvakävelyä tai muuta liikkumista.

PeeKoota, VeeKoota ja ÄmKoota


Harjoituskalenteri sisältää ainakin 80% PK-harjoittelua. Onneksi rohkeus tehdä vauhti- ja maksimiharjoituksia on kasvanut. Tavoitteena on tehdä kerran viikossa yksi tehokkaampi treeni, jota pyrin varioimaan muun elämän sekä harjoitusviikon kuorman suhteen. Mielekkäimpiä ovat tällä hetkellä suksilla tehtävät vedot. Niiden ansiosta niistin viime keväänä minuutteja 5km paikallisissa hiihtokisoissa. Seikkailu-urheilussa menestymisen edellytys on kehittää pitkiä VK-ominaisuuksia, joka tarkoittaa kykyä ylläpitää reipasta vauhtia mahdollisimman pitkään niin, että maitohapot eivät pääse jylläämään. Tasavauhtisella pitkällä harjoituksella mopo tahtoo karata käsistä. VKI-alueella pakka pysyy hyvin kasassa, mutta VKII-alueen rajat karkailevat, koska vauhtia tulee helposti liikaa. Minulle sopivat 3-5km vedot tai vaihtoehtoisesti 3-5 * 10minuutin veto pitkällä palautuksella. Pitkät VK-lenkit ovat kuluttavia ja vaativat pitkän palautusajan. Suosin itse harjoittelussa enemmän intervallityyyppisiä VK-harjoitteita tai pyramidiharjoittelua vahdilla ja pituudella varioiden.  Maksimikestävyysharjoitteenkaan ei tarvitse tarkoittaa oman koneiston kovinta tehoa sillä vauhtia pitäisi kyetä ylläpitämään useiden minuuttien ajan. Parhaita MK-harjoitteita ovat 5km hiihtokisat, joihin en ole viime vuoden tavoin vielä tänä vuonna toistaiseksi uskaltautunut. 

Esimerkki viikkonäkymästä

Kaikki yhteensä se tekee...

Kokonaisuutena viime vuoden harjoituskalenterini kertoo tunteja kertyneen 435h. Matkaa olen taittanut 3650km. Oma kuntohuippuni oli selkeästi Lost in Kajaanissa, jossa meno maistui! Olen tehnyt täydellisen remontin harjoitteluuni henkisellä ja fyysisellä tasolla. Onnellisena voin todeta, että paljon on menty eteenpäin. Huomaan tällä harjoittelukaudella myös selvää helppoutta harjoittelussa kauttaaltaan viime vuoteen nähden. Toivon, että se näkyy tulevassa testissä vauhtiskaalan laajenimisena, koska etenkin VKII alueen sykevälini on pieni.

Seikkailu-urheilun koukuttavuus on sen monipuolisuus, mutta mistä ihmeestä loihtia päivään tai viikkoihin tunteja, jotta voisi kehittyä kaikessa. 10h treeniviikko tuntuu aina hyvä saavutukselta, mutta sekin vaatii organisointia ja venymistä. Neljän hengen perheessämme kolmella on urheilumenoja töiden, koulun ja hoitoilujen lisäksi. Viikot vaihtelevat paljon ja täytyy olla tyytyväinen siihen, mitä aina milloinkin ehtii. Töiden aloitus himmensi hiihtokisailuja tänä vuonna. On pakko keskittyä olennaiseen tilanteen mukaan. Ehdin sitten enemmän kun lapset ovat isoja, nyt pitää nauttia tärkeimmistä! 

Hiihtolomaterveisin, Marjo